Luonnonläheinen ympäristö ja vahva yhteisöllisyyden tunne eivät ole itsestäänselvyyksiä enää Vesilahdenkaan kouluissa. Onkemäen pienessä kyläkoulussa kaikki tuntevat vielä toisensa eikä pihaakaan ole peitetty asfaltilla. Kuva: Arto Hämäläinen
Kaupungeissa on jo pitkään ollut nähtävissä, että eskarilaisen ja ekäluokkalaisen vanhemmat valitsevat lapselleen opinahjoksi lähikoulun sijaan kauempana sijaitsevan koulun. Maaseudulla, kuten Vesilahdessa, on koulutaival yleensä aloitettu läihimpänä kotia sijaitsevassa koulussa.
Koskenkylässä asuvien Aura ja Jeff Elliottin kotiovelta on matkaa lähimpään kouluun kaksi kilometriä. Heidän molemmat lapsensa suuntaavat kuitenkin kouluaamuisin Onkemäelle kahdeksan kilometrin päähän. Koulupiirin ulkopuolisina he eivät kuulu koulukyydityksen piiriin, joten autokyydistä huolehtivat yleensä Aura ja Jeff, tarvittaessa apuun saadaan myös sukulaiset, ystävät ja naapurit.
Ilmainen koulukyyti vai toimiva oppimisympäristö?
Aura Elliott uskoo, että vesilahtelaiset vanhemmat harvoin pohtivat vaihtoehtoista koulua tai eivät välttämättä edes tiedä valinnan mahdollisuudesta. Hänen lastensa tie Onkemäen kouluun alkoi arjen sujuvuuden pohdiskelusta vanhimman lapsen tullessa esikouluikään.
– Mukana oli annos itsekkyyttä, pakko myöntää. Tuolloin näytti, että lähikouluun Ylämäelle oli kehittymässä tosi iso eskariryhmä. Päätin, että mun lapselle pieni ryhmä on paras vaihtoehto. Onkemäen koulu on myös kätevästi työmatkani varrella, joten pidemmät koulumatkatkaan eivät olleet ongelma.
Lähikoulun vaihtaminen toiseen kouluun ei ollut kovin monimutkainen saatikka byrokraattinen prosessi. Käytännössä se tarkoitti yhteydenottoja molempien koulujen rehtoreihin sekä koulutuslautakuntaan. Myönteisen päätöksen olisi voinut estää ainoastaan tilanpuute tulevassa koulussa.
– Mikäli luokkakoko tulisi täyteen, saattaisi koulupiirin ulkopuolelta tullut oppilas joutua siirtymään lähikouluun. Näin on tapahtunut Vesilahdessakin ainakin kerran. Onkemäen koulussa tilaa vielä riittää.
Alunperin Elliottit suunnittelivat, että nyt viidettä luokkaa käyvä Tomi siirtyisi lähikouluun eskarivuoden jälkeen. Poika ihastui kuitenkin pieneen kyläkouluun ja sen ilmapiiriin niin, että koulun vaihtaminen ei tullut kysymykseenkään. Kahta vuotta myöhemmin myös pikkusisko Rosa seurasi isonveljen jalanjälkiä.
Ex-valtuutettu toivoo tukea kunnalta
Pientä koulua ei aina ole katsottu suopeasti kunnan päättävissä elimissä. Sen elinvoimaisuutta on epäilty. Lukuvuodella 2012-13 kaksiopettajainen Onkemäen koulu on 31 oppilaallaan selvästi Vesilahden pienin koulu, mutta lakkautusuhka ei enää häily sen yllä.
Entinen kunnanvaltuutettu, onkemäkeläinen Kirsi Salonen, pitää Onkemäen koulua Vesilahden ainoana kyläkouluna. Hän ei hämmästele, miksi Aura Elliottin kaltaiset vanhemmat valitsevat sen lapsilleen.
– Tutkimusten mukaan kyläkouluissa yhteisöllisyyden kokemus on voimakkaampaa kuin suurissa keskuskouluissa. Onkemäen koulussa myös pihapiiri on säilynyt luonnonläheisenä, metsäisenä. Kirkonkylän ja Narvan koulujen pihapiirejä katsellessa tulee mieleen, että Suomessa avovangeillakin on ulkoiluun paremmat mahdollisuudet.
Salonen on informoinut asiasta myös kunnanvaltuustoa. Aloitteessaan hän toivoo Onkemäen koulupiiriin kuulumattomien oppilalaisen vanhempia kannustettavan halutessaan valitsemaan Onkemäen kyläkoulun. Keinona voisi olla esimerkiksi taksikyytien taloudellinen tukeminen.
Yhteisöllisyyttä yli ikä- ja luokkarajojen
Aura Elliott kehottaa vanhempia pohtimaan vaihtoehtoja kriittisesti.
– Meidän perhe on ollut tyytyväinen, mutta kaikille tällainen ratkaisu ei ehkä ole paras mahdollinen. Pienessä koulussa voi olla myös haittansa. Yhteisöllisyys kuitenkin kehittyy pienissä kouluissa upeasti, sillä lapset tottuvat yhdysluokilla opiskelemaan yhdessä yli luokka- ja ikärajojen. Tilat ja opetus ovat myös korkealla tasolla. Esimerkkinä voisi mainita, että ainoana Vesilahden kouluista Onkemäellä on käytössä langaton verkko ja kannettava tietokone jokaiselle oppilaalle.
Viimeisimmät kommentit