Muistikuva 2000-luvun alkupuolelta: istun nuortenillassa Hakkarin Hopella. Vaaleahiuksinen nuorimies soittaa akustista kitaraa ja laulaa herkästi. Musiikki on tarttuvaa ja biisit mukavan kepeitä pop-sävelmiä.

Joku huikkaa, että se on Kari Tapio. Ei, kun Juha Tapio, toisaalta korjataan.

Kukaan meistä rippikoululaisista ei ole koskaan kuulutkaan hänestä. Joku isonen tietää artistin gospel-piireistä. Muistan miettineeni, miten näin taidokas kaveri on vielä vailla valtakunnallista suosiota.

Ei kulu montaa kuukautta, kun samaisen artistin läpimurtohitti Mitä silmät ei nää alkaa soida radiotaajuuksilla.

Keskiviikkona 11. joulukuuta koin déjà-vun. Juha Tapio esiintyi akustisen kitaransa kanssa Vesilahden kirkossa. Ensimmäinen kappale oli Mitä silmät ei nää.

 

Juha Tapio muistaa hyvin kuvailemani ajan. Vielä kymmenisen vuotta sitten hän kiersi pieniä paikkakuntia mukanaan kitara ja pahvilaatikollinen levyjä.

Nyt tilanne on täysin toinen. Tapion hittejä kuulee miltei jokaiselta radiokanavalta. Hän oli mukana suositussa Vain elämää -tv-sarjassa ja heitti keikan itsenäisyyspäivän jatkoilla hotelli Tammerissa. Kaikki artistin tämän vuoden keikat ovat loppuunmyytyjä.

Mikä miehen elämässä on muuttunut näiden kuluneiden vuosien aikana?

– Ei juuri mikään. Olen edelleen kiitollinen, että minulla on lahja keksiä lauluja ja että saan esittää niitä ihmisille. Vielä hienompaa on se, että kuulijat kokevat lauluni merkityksellisinä.

Tapio toteaa, että vuosien aikana mukaan tullut kuuluisuus ei ole muuttanut häntä ihmisenä. Julkisuus on vain pakollinen paha. Se tulee mukana, jos esiintyy ammatikseen.

– Koetan katsoa kaikkea julkisuuteen liittyvää ikään kuin ulkopuolelta. En ole ikinä tähdännyt kuuluisuuteen, vaan teen edelleen hyvin samanlaista duunia kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Teen lauluja ja esitän niitä.

Tv:ssä esiintymisen seuraus on usein se, että julkisuuden henkilö koetaan kuin vanhaksi tutuksi. Juha Tapio kertoo, että ihmiset tulevat nykyisin todella herkästi juttelemaan.

 

Akustinen kitara on yhä Tapion tärkein työväline. Hän säveltää ja sanoittaa jokaisen laulunsa akustisen kanssa.

– Pidän asiat simppeleinä. Jos biisi toimii pelkän akustisen kitaran säestämänä, se kuulostaa varmasti hyvältä myös bändin kanssa.

Nykyään Juha Tapio tekee harvoin soolokeikkoja. Nytkin loppuvuonna oli tarkoitus soittaa vain isojen kaupunkien keikat bändin kera. Kovan kysynnän vuoksi Tapio päätti kuitenkin heittää muutaman kirkkokonsertin pienemmillä paikkakunnilla.

– Tällaiset sooloesiintymiset toimivat hyvänä vastapainona bändikeikoille. Niissä on oma jännityksensä, kun ei ole yhtyettä tukemassa. Toisaalta soolona minulla on täysin vapaat kädet.

Vesilahden-keikan järjesti aikoinaan Juha Tapion levymyyjänä mukana kulkenut vesilahtelainen Lasse Niskala. Niskala ja Tapio tapasivat hieman alle kymmenen vuotta sitten jonkin keikkatapahtuman yhteydessä – ainakin omien muistikuviensa mukaan. Tuolloin Tapiolla oli jo täysi työ myydä omia levyjään, joten Niskala päätyi kaupittelemaan Tapion levyjä.

 

Kirkko ei ole keikkapaikkana tavanomainen. Tapio kertoo, että  hänen on helppo soittaa kirkossa gospel-taustansa vuoksi. Monet kollegat kuulemma eivät aina tiedä, miten kirkossa pitäisi esiintyä.

Entä miten sujuu joulunvietto? Millainen merkitys joululla on Juha Tapiolle?

– Joulu on konkreettista hiljentymisen aikaa. Vietän joulua läheisten kanssa. Se on vähän niin kuin kesälomaa ympäri vuoden keikkailevalle artistille.

– Joulu on aikaa, jolloin voin hiljentyä kokonaan ja sulkea kaiken aikaa ympäröivän informaation ja mölinän ulkopuolelle.

 

Vain elämää -sarjasta jäi muutama tosiystävä

Juha Tapio mietti pitkään, ennen kuin päätti lähteä mukaan Vain elämää -televisio-ohjelmaan. Nyt, kun kokemus on takana ja sarjakin jo nähty tv:ssä, voi Tapio hyvällä omallatunnolla sanoa, että kannatti lähteä.

– Päällimmäisenä sarjasta jäi käteen muutama todella läheinen ystävyyssuhde. Toivottavasti ne kestävät lopun elämää.

Tapio kertoo, että kesällä kuvattu projekti oli todella intensiivinen. Päivät olivat  järjestäen 15–16-tuntisia. Televisioon päätyneet kohtaukset käsittivät hyvin pienen osan kaikesta kuvatusta materiaalista.

– Kyllä siellä oikeasti koettiin isoja tunteita, Tapio kertoo.

Itse hän ei ole ohjelmaa televisiosta viitsinyt katsoa. Tapio kyllä myöntää pitävänsä ajatuksesta, että nuo ikimuistoiset kesäpäivät dokumentoitiin. Vanhoilla päivillään voi sitten laittaa dvd:n – tai mikä formatti silloin lieneekään käytössä – soittimeen ja muistella, mitä tuli tehtyä.

 

Juha Tapio sinetöi hienon keikkavuoden

Kuluva vuosi saattaa olla kaikkien aikojen keikkavuosi Vesilahdessa. Kesällä pitäjään saapui Pandora, tuo 1990-luvulla listojen kärkipaikoilla viihtynyt ruotsalainen eurodance-tähtönen.

Ja nyt joulukuussa Vesilahden kirkko täyttyi ääriään myöten, kun Vain elämää -ohjelmasta suursuosioon ponnahtanut laulaja-lauluntekijä Juha Tapio saapui soolokeikalle.

Kirkkokeikka oli loppuunmyyty, siitä ei ollut epäilystäkään. Jo 45 minuuttia ennen konsertin alkua oli vaikea löytää hyvää istumapaikkaa. Järjestäjä Lasse Niskalan mukaan keikalle myytiin yhteensä 850 pääsylippua.

Esiintymismiljöönä yli 200 vuotta vanha kirkko toimi oivallisesti. Tapion akustisesti esittämät, hienovaraiset kappaleet olivat juuri sopivan herkkiä luomaan kirkkoon istuvan hartaan tunnelman.

Muutenkin vähäeleinen ilmaisu puki Tapion tuotantoa. Kun kappaleista riisutaan päälle puskeva rytmi ja voima, tulevat lyriikat aivan eri tavalla iholle. Sanoitusten tehoa lisäsi entisestään Tapion kertomat pienet tarinat, jotka valottivat laulujen syntyä.

Yleisö oli selvästi haltioissaan näkemästään ja kuulemastaan. Enkä ihmettele, sen verran vakuuttavaa esitystä saimme seurata.

Keikalla kuultiin pääasiassa Juha Tapion tunnetuimpia hittejä, kuten Kaksi puuta, Ohikiitävää ja uusimman Lapislatsulia-albumin radiosoitossa tiiviisti viihtyneen kappaleen Tykkään susta niin että halkeen. Varsinkin viimeksi mainittu kuulosti varsin raikkaalta akustiselle kitaralle sovitettuna.

Vaikka kyseessä ei ollut joulukonsertti, esitti Tapio siitä huolimatta kaksi jouluista tunnelmapalaa: Varpunen jouluaamuna sekä encorena kuullun Heinillä härkien kaukalon.