Hallitus ja oppositio saivat aikaiseksi sovun. Ne sopivat, että perustetaan viisi Ervaa hoitamaan koko maan sote-asiat kuntoon. Hyvä ratkaisu, vaatii vielä paljon hiomista. Ratkaisu lähentelee esittämääni viiden kasvukeskuksen mallia. Hallitus on nyt loppusuorallaan, Virkkuselle tuli muita töitä ja suuret kuviot taitavat jäädä tulevaisuuteen. Voimmeko nyt löysätä ja jättää kaikki ennalleen?
Rauno Saaren työ taisi sittenkin olla vain keino pitää valtion selvittäjä pois alueeltamme. Otsikko oli elinvoimaisuuden lisäämiseen liittyvä, mutta riemumielin kirja haudattiin, kun uusi erva syntyi. Jopa näyteltiin pitkää nenää Tampereelle. Taisi olla kyseessä itsenäisyyden säilyttämisen henki. Läheltä piti, että vaalilupaukset eivät tulleet syödyiksi. Sekö on siis tärkein asia?
Mitäpä jos ilman pakon pelkoa miettisimme ihan itse Pirkanmaan eli meidän yhteisiä tavoitteitamme? Onko meillä tarvetta tehdä merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia vai voimmeko tyytyä hiomaan yhteistyötä entisellä pohjalla hiukan määrärahoja kutistaen?
Lempäälän ja monen muun kehyskunnan kuin myös Tampereen velkamäärä kasvaa huolestuttavasti. Alueella on imukykyä, mutta suuret hankkeet etenevät vaivoin kangerrellen. Joka päivä täällä tehdään yli kaksisataatuhatta matkaa kuntarajojen yli eivätkä ylittäjät edes tiedosta sitä. Tämän alueen pitää siis olla myös hallinnollisesti yhtenäinen. Mitä se itsenäisyys kunnalle merkitsee? On tehtävä malli, jossa alueellinen edustus yhtyy yksinkertaiseen selkeään kokonaishallintoon.
Suomessa on kaikkialla suuri tarve uudistaa rakenteita ja toimintamalleja. Me tarvitsemme suuria mahdollisuuksia saadaksemme taloutemme pitkäjänteisesti paremmalle tolalle kuin mitä se nyt on. Tätä kokonaisuutta pitäisi täällä Pirkanmaalla miettiä. Näennäinen tai nykyisen kaltainen yhteistyö ei riitä tekemään tästä alueesta näkyvää globaalia talousaluetta. Pitää tehdä todella merkittävä muutos, että hyöty olisi myös merkittävä.
Suuret muutokset säästäisivät meitä myös ikäviltä napinaa aiheuttavilta juustohöyläleikkauksilta. Tärkeisiin asioihin joudutaan koskemaan kaikkialla, koska emme saa aikaiseksi isoja ratkaisuja.
Katse on laitettava 20–50 vuoden päähän. Me nykyiset päättäjät teemme ne ratkaisut, jotka lapsemme mahdollisesti kantavat tulevaisuudessa. Olisi hyvä, jos tuleville sukupolville ei tulisi myöhemmin vahinko pöksyihin meidän tekemättömyytemme johdosta.
Heska Korhonen
Lempäälä
Viimeisimmät kommentit