Miehen tie kutsuu pysähtymään

”Onpa minulla omituiset matkakumppanit.” Kuoleman, Sokrateen ja miehen teehetki on
yksi näyttävimmistä ja puhuttelevimmista kohtauksista. Kuva:Ville Hämäläinen

Birgitan teatterin Miehen tie on symboliikalla, peruskysymyksillä ja elämän viisaudella ladattu puhutteleva näytelmä. Sirpa Pursiainen tekee vahvan esikoisohjauksen oman käsikirjoituksen pohjalta. Hyvät näyttelijät takaavat kaksi tuntia teatterinautintoa. Loppukesän illat virittävät pohtimaan elämän ja kuoleman kysymyksiä – Miehen tie hoitaa loput.

Kolmen sukupolven miesten tarina

Mies (Lasse Saari) lähtee matkalle etsimään porttia, ottamaan öisissä unikuvissa mittaa peloistaan ja pohtimaan elämän kiertokulkua. Miehen vaimo on lähtenyt toisen matkaan ja ottanut heidän yhteisen poikansa (Joni Vilén).

Matkaoppaaksi lähtee Sokrates (Kari Hakala), joka muistuttaa historiallista kaimaansa ainakin nokkeluudessa. Seuraan liittyy Kuolema (Liisi Hämäläinen). He kohtaavat myös miehen isän (Taisto Bister), joka kertoo ensimmäistä kertaa pojalleen kokemuksistaan sodassa. Teatterikonkarit Saari ja Hakala suoriutuvat haastavista rooleista erinomaisesti.

Tilaa toiminnalle

Lasse Saari nähdään päähenkilönä ja Kari Hakala klassisena sankarina, joka
avittaa päähenkilöä tämän matkalla. Kuva:Ville Hämäläinen

Näytelmä rakentuu vahvasti tekstin varaan. Symboliikka jää osittain vain tekstin tasolle. Toiminnalliset kohtaukset kantavat ja koskettavat. Niitä olisi nähnyt mielellään lisää. Sana olisi saanut tulla lihaksi enemmän.

Kokeneiden näyttelijöiden rinnalla Hämäläinen toteuttaa Kuoleman puhumattoman hahmon ilmeillä ja eleillä. Viikatteen teroitus, nyökkäykset ja liikkeet ovat kuin tarkkaan hiottua halki näytelmän jatkuvaa koreografiaa. Sokrateen ja Kuoleman yhteispeli toimii. Moniulotteiset hahmot täydentävät toisiaan.

Tanssija ja koreografi Marianna Sandströmin tanssikohtaukset kuljettavat juonta eteenpäin ja lisäävät unenomaisuutta. Näytelmän äänimaisemasta vastaa Petri Willman, kitara ja huuliharppu. Musiikki istuu kokonaisuuteen ja tarjoaa katsojalle tilaisuuden kerrata näkemäänsä.

Näyttämön ulkopuolista tilaa käytetään onnistuneesti hyväksi. Kuoleman soutumatkat ja näyttelijöiden nousu katsomoon täydentävät näyttämökuvaa.

Sadonkorjuun juhlaa

Miehellä on niin kiire porteille, ettei hän malta keskittyä matkantekoon. Miestä koetellakseen Sokrates keskeyttää matkanteon kalastamisen vuoksi. Kalastaminen toimii symbolina omien tunteiden tutkimiselle. Tärkeintä ei ole saalis, vaan pysähtyminen, ei päämäärä, vaan matkalla koettu.

Matkalla ollaan yksin. Miehen omaa tietämystä edustaa Sokrates, jota tarvitaan ikään kuin kätilönä tuon tiedon jäsentymiseen. Kuolema muistuttaa siitä, kuinka ”sanat sanomatta jääneet” voivat rakentaa muureja kokonaisten sukupolvien välille.

Kevyemmän kesäteatterin ystävänkään ei kannata arastella. Vaikka aiheet ovat vakavia, sopii näytelmä hyvin loppukesän ja sadonkorjuun herättelemiin ajatuksiin.

Peruskysymykset vaativat kiireeltä ja muiden vaatimuksilta pakenemista. Tänä kesänä Merunlahti on varmasti paras paikka niiden kohtaamiseen, sillä Miehen tie antaa paljon mutta jättää ajateltavaa kotimatkallekin.

Liisi Hämäläinen laittaa kaikki miimikon taitonsa peliin Kuoleman roolissa. Kuva:Ville Hämäläinen

FAKTA

Miehen tie

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirpa Pursiainen

Pohjautuu käsikirjoittajan teokseen Sielun porteilla – kastepisaroita iholla (2014)

Ensi-ilta: 20.7.

Esitykset: su 27.7. klo 16 ja 20, ma 28.7. klo 20, to 31.7. klo 20, su 3.8. klo 16 ja 20, ma 4.8. klo

20, to 7.8. klo 20, su 10.8. ja klo 20