Lempäälän Kisan 110-vuotisjuhlakulkue suuntautui Lempäälän keskustasta Hakkariin. Hiihtäjä Iiro Niskanen kantoi lippua airueinaan hiihtojunnut Henna Mettalo ja Sauli Heinänen.
110-vuotiaan Lempäälän Kisan varapuheenjohtaja Jorma Kunnas totesi pääjuhlassa lauantaina 25. lokakuuta, että ykkössarjaan edennyt lentopallo ei ole ainoa viimeisen 10 vuoden aikana tasoaan nostanut kisalainen urheilumuoto.
– Jääkiekossa Mestis-näkyvyys on jo vuosia lisännyt paitsi Kisan, niin koko Lempäälän tunnettavuutta ympäri Suomen. Painonnosto on kasvattanut edustusurheilijoita peruskoululaisten mestaruus-kisoista aina MM-kisojen miesten superraskaaseen sarjaan. Kuntoilu on saanut näkyvyyttä 24 tunnin viestihiihdon kautta ja hankkinut avantouinnissa lukuisia SM-mitaleja ja joitakin MM-mitalejakin.
– Hiihto on saavuttanut maakunnallista näkyvyyttä tykkilumiladun ja -kisojen kautta sekä noussut menestys- ja toimintaindekseillä laskettuna Suomessa ranking-sijalle 11. eli valioseuraksi. Yleisurheilu on vastaavasti noussut Suomessa ranking-sijalle 16. ja järjesti toukokuussa – koko seuran ja kunnan vahvalla tuella – suurimman Lempäälässä koskaan järjestetyn urheilutapahtuman eli SM-maastot.
Kunnas mainitsi myös, että myös kahdella uudella tulokkaalla on pyyhkinyt hyvin. Salibandy sai keväällä ensimmäisen kansainvälisen palkintosijan, kun 2001-joukkue saavutti pronssia Tallink-turnauksessa. Ultimaten edustusjoukkue on hallikaudella 2014–15 SM-sarjassa ja ultimate isännöi helmikuun alussa juniorien SM-turnausta.
Syystäkin Kunnas totesi, että harvassa yleisseurassa on tällaista lajien kirjoa ja vielä harvemmassa niissä tällaista menestystä.
– Lempäälän Kisa on juhlavuotenaan tasolla, jossa Suomessa yleisseuroja on vain sormilla laskettava määrä – ehkä vain yhden käden sormilla laskettava määrä.
Lama uhkaa Hakkarin liikuntahallissa puhuneen Kunnaksen mukaan viedä säästösyistä liikuntainvestoinnit.
Pelolla jäämme odottamaan valtuuston budjettilinjauksia: katkaisemmeko koulujen lähiliikuntapaikkojen rakentamisen, annammeko 8,5 vuotta sitten vuoden retkikohteena palkitun Birgitan polun rapistua, lykkääntyykö Hakkarin stadionin kunnostus yhä vuosista 2015–16, odotetaanko tuohon viereen tekonurmea kuluneiden kymmenen vuoden lisäksi vielä viisi vuotta, kuinka pitkälle siirtyy tämän tarkkaan 29-vuotiaan rakennuksen peruskorjaus, tuleeko toivottua uimahallia loppujen lopuksi ikinä, vaikka nykyinen vapaa-aikalautakunta onkin päättänyt ensi vuoden aikana löytää sille paikan – neljännen tai viidennen historiassa?
Eira Ruonavaara ja musiikkioppilaansa Inka Joensivu tarjoilivat potpureita. Ruonavaaran urheilulajina on kävelyvalmennus. Joensivu hiihtää ja suunnistaa.
”Vähät varat kohdistettava urheiluun, ei hallinnointiin”
– Suomalainen urheilu on laajasti ottaen tippunut kansainväliseltä huipulta. Nousu takaisin edellyttää toimien ja vähien varojen kohdistamista itse urheiluun, ei turhiin hallintomalleihin ja -rakenteisiin. Urheilun eli Suomen suurimman kansanliikkeen tulokset tekevät lopultakin ihmiset ja tiimit.
Lempäälän Kisan 110-vuotisjuhlassa puhunut Suomen Hiihtoliiton puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori otti esimerkin lajinsa taloudellisista mahdollisuuksista. Suomi käyttää maastohiihdon maajoukkuetoimintaan vuodessa 1,3 miljoonaa euroa. Kanada käyttää 4,0, Ruotsi 4,5 ja Norja 10 miljoonaa euroa.
– Takamatkan kiinni kuromisessa on paljon tekemistä. Urheilu joutuu kilpailemaan yhä kovemmin ihmisen vapaa-aikamarkkinoilla huomiosta ja sitä rataa myös taloudellisista edellytyksistä. Julkisen vallan mahdollisuus toimia rahoittajana on eräällä tavalla tullut tiensä päähän.
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä Hiihtoliiton saama vuotuinen perusavustus on noin miljoona euroa. Se on iso raha, mutta vain 12 prosenttia Hiihtoliiton budjetista. Ministeriö suuntaa tukeaan suoraan seuroille muutaman miljoonan vuodessa odottaen vastineeksi vireää toimintaa.
Urheiluseuratoiminta saavuttaa noin puolet suomalaisista lapsista ja nuorista. Vuoren mielestä seuroja pitäisi tukea suuntaamaan toimintaansa myös seuratoiminnan ulkopuolisille. Koska urheiluharrastus hiipuu usein murrosiässä, seurojen olisi kehitettävä tilalle vähemmän kilpailullista liikuntaharrastusta.
– Tärkeää on pystyä pitämään lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnan kustannukset kohtuullisina. Siinä on kunnilla oma vastuunsa. Nykyisessä taloustilanteessa ilmaisten liikuntatilojen määrää on karsittu, mutta se ei saisi muodostua pullonkaulaksi.
Viimeisimmät kommentit