Iloisten ja tekevien naisten kerho

Marketta Koivisto neuvoo Paula Antilaa työn alkuun. Kuva: Katariina Rannaste

Paula Antila yrittää leikata metallista kurkkupurkkia peltisaksilla, mutta iso tölkki laittaakin vastaan.

– Nouse seisomaan, niin saat enemmän voimaa, Marketta Koivisto ehdottaa.

– Laita purkki jalkojen väliin, mutta katso, ettei sakset lipsahda, Sirkku Syrjälä-Uusitalo heittää ja naisporukka ratkeaa nauruun.

– Tämä meidän porukka on hullu, Kristiina Pohja toteaa.

Iloinen puheensorina jatkuu Vesilahden Ylämäen vanhan koulun luokassa, kun kymmenkunta naista työstää kierrätyskäsitöitä. Metallisesta säilyketölkistä on leikkaamalla ja rautalangasta pujottelemalla syntymässä tuikkukuppi tai alusta ulkotulelle.

– Tai voi siihen laittaa vaikka karamelleja tai kukkia, Marketta Koivisto esittää.

Tehdään mistä tykätään

Naiset ovat tehneet yhdessä käsitöitä parinkymmenen vuoden, jotkut jopa 30 vuoden ajan. 12 hengen porukka rakentui aikoinaan kansalaisopiston käsityöryhmästä. Opisto päätti viime syksynä kuitenkin lakkauttaa ryhmän, mutta piirin elo ei siihen katkennut.

– Koska meillä on niin hyvä porukka, päätimme, että järjestämme yhdessä tekemisen jollain lailla, Marketta Koivisto kertoo.

Nyt naiset kokoontuvat torstaisin Ylämäen vanhalle koululle kolmeksi tunniksi käsitöiden tekoon.

– Kun käsityöryhmämme ei ole enää Pirkan opiston alainen piiri, niin saamme tehdä ihan mitä huvittaa, Elina Myllymäki iloitsee.

– Kun joku keksii kivan idea, tartumme siihen, Helena Ojanen kertoo.

Pitkän linjan käsityöihmiset Helena Ojanen ja Raija Vastamaa kurkkupurkkeja työstämässä. Kuva: Katariina Rannaste

Illan aikana toiset työstävät kurkkupurkkeja, toiset kutovat tai tekevät ristipistotöitä. Kaikkien ei tarvitse tehdä samaa.

– Ihmiset täällä tekevät, mistä itse pitävät. Pääasia on, että kokoonnutaan ja päästään kotoa pois, Sirkku sanoo ja naisporukka remahtaa taas nauruun.

– Ja kuullaan kylän juorut. Aika vähän me niitä muuten kuulemme, kun porukka on pitkälti vielä työelämässä, Kristiina Pohja ja Marketta Koivisto selvittävät.

– Parannamme maailmaa, Helena Ojanen lisää.

– Syömme myös herkkuja. Se on kanssa tärkeää. Keitämme kahvit ja tuomme omia leipomuksia, Marketta Koivisto esittelee.

Naiset iloitsevat myös siitä, että ryhmässä pääsee kokeilemaan sellaista, mihin ei kotioloissa välttämättä tulisi ryhtyneeksi; vaikkapa vääntelemään kurkkupurkkeja.

– Täällä innostuu tekemisestä. Mukana on henkilöitä, jotka eivät olleet 40 vuoteen tarttuneet puikkoihin ja komeasti on tuubihuivia tullut, Elina Myllymäki kertoo.

– Hienoa on, että joka viikko tulee tehtyä käsitöitä kolme tuntia. Ei kotona välttämättä tulisi niin paljon tehtyä, Helena Ojanen huomauttaa.

”Ei yhtä oikeaa tapaa tehdä”

Tuen merkitys ryhmässä on myös suuri. Aina on joku, jolta voi kysyä neuvoa.

– Kun tulee tenkkapoo, niin aina löytyy joku, joka osaa neuvoa eteenpäin, Kristiina Pohja vahvistaa.

Eräs, jonka puoleen usein käännytään, on Pirkan opistossa ja entisessä Lempäälä-opistossa käsitöitä opettanut Raija Vastamaa.

– Voisi sanoa, että ryhmässä on lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita, Marketta Koivisto toteaa.

– Opimme ainakin purkamaan hyvin, Kristiina Pohja naurahtaa.

– Ja jos menee pieleen, niin iloksi sekin osataan kääntää ja ilo jakaa, Sirkku Syrjälä-Uusitalo vakuuttaa.

– Koulussa opettaja opettaa, kuinka tehdään sukka tai lapanen. Meitä on kymmenkunta ja olemme vuosien varrella todenneet, että on aika monta tapaa tehdä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa, Elina Myllymäki toteaa.

Vuosien varrella naisten käsistä on syntynyt monenmoista; niin tilkkutöitä, hartia- ja tuubihuiveja, nukkeja kuin kierrätystavarasta karkkipaperipussukoita ja tölkkinipsulaukkuja. Töitä on parhaillaan esillä Vesilahden kirjastossa.

Naiset ovat myös halunneet jakaa käsityöinnostusta, joten he perustivat hiljattain käsityökahvilan Vesilahden kirkonkylässä sijaitsevaan kahvila Kurkitupaan.

Torstaina 19. helmikuuta paikalla olivat Kristiina Pohja (vas.), Marketta Koivisto, Paula Antila, Sirkku Syrjälä-Uusitalo, Elina Myllymäki, Pirjo Partanen, Annikki Lepola, Raija Vastamaa ja Helena Ojanen.

Metallisesta säilyketölkistä on leikkaamalla ja rautalangasta pujottelemalla tarkoitus syntyä tuikkukuppi. Kuva: Katariina Rannaste