Kirkkomailla viihtyvät naakat rakentavat pesänsä huhtikuussa. Kuva: Risto Vilpas
Kuuluvalla ”kja, kja” -äänellään viestittävät naakat ovat iän kaiken rikastuttaneet seutumme äänimaisemaa, joidenkin mielestä liiankin kanssa. Perinteisesti naakat hyväksyvät pesimäpaikoikseen vanhan arkkitehtuurin luomuksia, niin tehtaiden tiilikoristeisia syvennyksiä, kuin vanhojen kerrostalojen sokkeloisia ullakoita.
Sosiaaliset ja pariuskolliset naakat ovat tiiviisti yhdessä koko elämänsä ajan. Ne kihlautuvat noin kahdeksan kuukauden ikäisinä, sukukypsiä ne ovat noin kaksivuotiaina. Laji on kaikkiruokainen ja hyödyntää aterialistallaan kasveja, hyönteisiä ja ruoanjätteitä.
Suomessa elelee noin 200 000 naakkaa
Suomessa pesii arviolta 100 000 naakkapariskuntaa, ja lintu on levittäytynyt jatkuvasti yhä pohjoisemmaksi.
Naakka on varsin oppivainen ja pitkäikäisenä lajina se muistaa hyvin.
Vaikka naakkoja on nykyään paljon, se on rauhoitettu, ja lupa haittanaakkojen hävittämiseen on anottava alueellisilta ympäristökeskuksilta. Luvatta tapetun naakan ohjeellinen arvo on 101 euroa.
Ennen naakkoja pidettiin jopa kuoleman ennelintuina. Tarina kertoo, että kun vuonna 1628 ammuttiin naakka Naantalin birgittalaisluostarin katolta, panos sytytti kirkon palamaan ja se paloi kokonaan. Ehkäpä tämän vuoksi nykyään seurakunnat suhtautuvat myönteisesti naakkaan ja rakentavat usein niille pesäpaikkoja kirkkoihin korjausten yhteydessä.
Naakka rakentaa pesän huhtikuussa
Tämän päivän naakat eivät karta uudempaakaan infrastruktuuria, vaan ne pesivät mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Sekä koiras että naaras osallistuvat rakentamiseen. Koiras tekee pääosan rakennerungosta oksista ja heinänkorsista. Naaras huolehtii pesänvuorauksesta karvoilla, höyhenillä ja mudalla.
Jos kiinteistön ympärillä lentelee paljon naakkoja, kannattaa asentaa savupiipun ja hormin päälle tukeva sinkitty teräslankainen niin sanottu minkkiverkko. Tavallinen kanaverkko ei pitkään naakkoja pidättele.
Ikävä kyllä, naakka tekee tiukasti vuoratun pesän syvälle hormiin ja perustaa uuden pesänsä entisen päälle joka vuosi. Ne ahkeroivat jopa useiden metrien korkuisia pesiä, kerrostalojen ilmanvaihtohormeista on löydetty jopa neljän metrin korkuisia pesiä.
Hormien puhdistustyö on yksinkertaista, mutta työlästä. Pesiä ei useinkaan saada pois pudottamalla, vaan ne on poistettava alakautta. Yhden hormin tyhjentämiseen voi mennä useampi tunti. Pesän poistossa pitää myös muistaa suojautua hyvin, hengitys pitää suojata hyvin.
Teksti ja kuva: Risto Vilpas
Viimeisimmät kommentit