Hiukset mustat kuin eebenpuu

Lumikki (Meri Juomoja) pakenee kuningatarta kääpiöiden mökkiin. Tyttö, joka näkee kauneutta kaikissa opettaa itsensä ja muiden arvostamista niin kääpiöille kuin katsojille.

Omena, taikapeili ja seitsemän kääpiötä. Kukapa ei jo näistä kolmesta, tai yhdeksästä, asiasta tietäisi ken on tänä kesänä pääosassa Rämsöön kesäteatterissa. Hän on tyttö, jonka iho on val­kea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin eebenpuu.

Pienet metsäneläimet saavat ystävälliseltä Lumikilta huomiota ja rapsutuksia.

Lumikki (Meri Juomoja) on hyväsydäminen tyttö, joka näkee kauneutta kaikkialla. Kaunis hän on itsekin, niin sisältä kuin ulkoa. Lumikin äitipuoli, kuningatar (Anniina Lehtimäki) sen sijaan keskittyy pääasiassa oman ulkoisen kauneutensa vaalimiseen. Taikapeili vakuuttaa kuningattaren kauneutta ja hovineidot pidetään etäällä, ettei rumuus tartu. Mutta niinhän siinä käy, että eräänä päivänä Lumikin kauneus ylittää kuningattarenkin kauneuden.

Kuningattarelta menee niin sanotusti kuppi nurin tästä tiedosta. Hovirouva Ebban (Nina Oikarinen) vakuutteluista huolimatta kuningatar ei usko peilin

Lumikki ja seissemän kääpiötä laittavat Rämsöössä tanssiksi.

erehtyneen, vaan punoo juonen Lumikin ja hänen kauneutensa tuhoamiseksi.

Ohjaaja Rami Saarijärvi on pysytellyt klassikkotarinalle uskollisena. Rämsöön kesäteatterin ja Vammalan teatterin yhteistuotannossa on jännitystä ja suruakin, mutta lapsille sopivissa määrin. Lumikin arkkukaan ei näytä niin dramaattiselta pinkkinä. Pienet katsojat on otettu huomioon hienosti joka suhteessa.

Rämsöön kesäteatterin pienimmät näyttelijät ovat tällä kertaa metsäneläimiä. Hauskaa omaa kieltä höpisevät eläimet opastavat nokkelasti sekä katsojia että prinssiä (Senja Ylä-Jarkko). Varsinainen huumoriosuus on sälytetty seitsemälle kääpiölle. Näistä herroista pitäisi tehdä vähintäänkin oma spin-off -kesäteatteriesitys.

Viisaan (Teemu Mäkelä), Jörön (Marko Juurikivi), Lystikkään (Jyrki Ahola), Uneliaan (Ilkka Rantanen), Nuhanenän (Pekka Ojansivu), Vilkkaan (Jarkko Mäkipää) ja Ujon (Jaska Levo) yhteispeli sujuu kuin tanssi. Ja tanssiakin nähdään. Koreografioista vastaa Anu Peltoniemi. Satuorkesterin musiikki sulautuu juoneen saumattomasti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin.

Kääpiöiden sanailu hihityttää niin isoa kuin pienempää. Jörön tassia on lähminyt joku ketku murtovaras, varmaankin Lempäälästä, ja Vilkas tuntuu saaneen vaikutteita eräästä hyvinkin tunnetusta karjalaisesta.

Kääpiöt eivät ole aivan pienimmästä päästä ja se vaivaa hieman heitä itseään. Lumikki muistuttaa ystäviään, että jokainen heistä on komea, tärkeä ja arvokas. Voiko sen tärkeämpää opetusta näytelmälle enää löytää. Seitsemän sanailijan lisäksi loistavan roolisuorituksen tekee Nina Oikarinen hovirouva Ebbana. Meri Juomoja hoitaa roolinsa Lumikkina hyvin ja laittaa tarvittaessa kääpiöt napakasti ojennukseen.

En ole varma nauroinko minä vai katsomon lapset enemmän, mutta kaikilla oli hauskaa. Huumori on vaikea laji, etenkin kun pitää pysytellä navan yläpuolella. Se onnistuu Rämsöössä kympin arvoisesti.