Juhlapukuinen kaakkuripari pesälammellaan valmistautuu pesintään. Kaakkuri on helppo tunnistaa harmaasta päästä ja kauniin punaisesta kurkusta. Kaakkureilla on uidessaan nokka aina yläviistossa, mikä on hyvä kuikasta erottava tuntomerkki. Kuva: Kari Isokivijärvi.
Taivaalta kuuluvasta, kovaäänisestä ja helpoimmin tunnistettavasta linnun äänestä ” ka-ka-ka-ka-ka” ei voi erehtyä. Kaakkuri on paluumatkalla särki suussaan pienelle pesimälammelleen, jossa nälkäinen poikanen odottaa emon laskeutumista.
Kaakkuri, pienin kuikkalintumme, suosii pesinnässään pieniä soistuvia ja nevarantaisia suolampia. Lempäälän-Vesilahden alueilla pesii muutamia pareja kuntien eteläosien syrjäisillä suolammilla. Tavallisimmin kaakkureita havaitsee kuitenkin niiden käydessä kalastusmatkoillaan Lempäälän Toutosessa, Liponselällä, Kirkkojärvellä sekä Vesilahden Alhonselällä ja Säijänselällä.
Keväällä ensimmäiset kaakkurit saapuvat isoille järvenselille odottamaan pesimälampien vapautumista jääpeitteestään. Syksyisin poikasten saavutettua lentokyvyn linnut kokoontuvat tankkaamaan itsensä hyvään muuttokuntoon isoilla järvenselillä.
Kaakkurien kaakattava lentoliikenne on kahdensuuntaista pitkin päivää hyville kalastuspaikoille, sillä pesimälammilla ei ole kalaa tai sitä ei ainakaan ole riittävästi poikasten kasvattamiseen.
Kaakkuri on monen lintuharrastajan suosikkilintu ja Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen seurantalaji, jonka pesimäpaikat ovat nykyään hyvin tiedossa, vaikka uusiakin pesimälampia paljastuu vuosittain.
Lasse Kosonen PiLY:n kaakkurivastaavana kiertää kesäisin kartoittamassa maakunnan kaakkurien pesimätilannetta, jossa on vuosittain huomattaviakin vaihteluita. Pirkanmaan pesimäkanta on 40–60 paria. Koko maassa kaakkureita arvioidaan olevan 1500–2000 paria ja uhanalaisluokituksessa kaakkuri on edelleen silmälläpidettävä laji.
Kaakkurin lentoon lähdössä vesi roiskuu, sillä lintu tarvitsee pitkän kiitoradan saadakseen vastatuulessa riittävästi ilmaa siipiensä alle.
Kuva: Kari Isokivijärvi
Lintuharrastajat ovat pyrkineet auttamaan kaakkurien pesintöjä rakentamalla niiden pesimälammille rannasta irrallaan olevia pesimälauttoja, jotka kaakkurit ovat erittäin hyvin ottaneet pesäalustoikseen. Lammella kelluvat ja pohjaan ankkuroidut pesälautat suojaavat kaakkurien pesiä rantoja kiertäviltä maapedoilta, ketulta ja supikoiralta. Pertti Töttö on kunnostautunut rakentamalla kymmenittäin paljon työtä vaativia pesimälauttaoja suosikkilinnulleen ympäri Pirkanmaata.
Silti kaakkurien pesintöjä tuhoutuu yllättävän paljon häirinnän vuoksi. Kaakkurien pesimälampien rannoilla tulisi välttää kulkemista huhti-kesäkuussa, sillä pesältä pois pelotettuna kaakkurin munat joutuvat helposti kärkkyvien varisten ja korppien suihin. Varislinnut ovat kaakkurin pesät jo kartoittaneet ja odottavat vain sopivaa hetkeä.
Kaakkuri on ollut perinteisesti erämaiden suolampien asukki, mutta on alkanut pesiä viime vuosina pienillä kesämökkilammillakin, jopa aivan mökkien lähellä. Kotipaikkani läheisyydessä kaakkuri pesii vuosittain vain muutaman hehtaarin lammella kymmenen kesämökin naapurina onnistuneesti.
Mökillä kesiään viettävä pariskunta kertoi saavansa joka-aamuisen herätyksen kaakkurien kaakatuksesta. Eikä ihme, sillä kaakkurien ääni on mitattu kovimmillaan jopa 90 desibelin suuruiseksi. Kaakatuksen lisäksi kaakkurilla on mitä mielikuvituksellisimpia ääniä kiljaisuineen ja voihkaisuineen, jotka saattaa pelästyttää pahaa-aavistamattoman metsien samoojan pahanpäiväisesti.
Silti kaakkuri on näiden kesämökkiläisten suojeluksessa ja ylpeyden aihe, kuten pitääkin!
Teksti: Hannu Järvinen
Kaakkurin poikanen odottelee kärsivällisesti pesälammellaan emojen tuomia pikkukaloja. Poikanen on tasaisen ruskean harmaa ilman emojen punaväriä. Poikasen saavutettua lentokyvyn poikue siirtyy yhdessä kalastelemaan järvenselille ja valmistautumaan pian alkavaan muuttomatkaan Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoille.
Kuva: Kari Isokivijärvi.
Viimeisimmät kommentit