Mä en tahdo syödä muumilautaselta, mä en tahdo syödä mitään! Mä en tahdo istua ruokapöydässä, mä en tahdo tehdä mitään!
Tuure Kilpeläinen laulaa osuvasti Kuningas Eistä, jonka esikuva lienee uhmaikäinen tenava. Useimmat meistä kasvavat uhmaiästä ohi ja antavat mahdollisuuden myös kyllä- ja ehkä -vaihtoehdoille. Toiset taas eivät. Heille kaikki on lähtökohtaisesti joko ei, ei missään nimessä tai ei todellakaan.
Harrastan improvisaatioteatteria ja ensimmäisissä improvisaatioryhmän treeneissä teimme harjoitteen, jossa ensin myötäilimme parimme sanomisia. Kerroimme tarinaa, jonka mukamas molemmat tunsimme. Olimme samaa mieltä isoon ääneen, kaikki parimme sanoma oli huikean hienoa ja parasta ikinä. Juttua jatkettiin vuorotellen ja tarina lähti lentoon oikein kunnolla. Kahden mielikuvituksen yhteisvoima on melkoinen. Mitä saisikaan aikaan kolme, neljä ja viisi lennokasta ajatuksenkulkua.
Kyllä-harjoituksen jälkeen teimme ei-harjoituksen. Ero tarinoiden välillä tuli selväksi hyvin nopeasti. Eillä ei pitkälle pötkitty. Harjoitus tyrehtyi alkuunsa, fiilis ja suupielet laskivat, eikä kenelläkään ollut enää kivaa.
En tahdo, eikä mun tarvitse. Olen kuningas. Suuri kuningas. Kuningas E ja I. Teitä hallitsee kuningas Ei.
Ein takana on hyvä piileskellä. Uudet asiat, kokemukset ja tavat jäävät jatkossakin vanhojen kaavojen jyräämäksi, kun Kuningas Ei on paikalla. Rutiinit toistavat toisiaan kuin kiveen hakattuina. Uusien ajatusten esittäjät lopettavat ideoinnin, koska mikään ei kuitenkaan koskaan muutu.
Negatiivisuudella hallitseminen on helppoa. Tyrmääminen on helppoa. Uusien tapojen omaksuminen vaatii vaivannäköä ja omalta mukavuusalueelta poistuminen se vasta kammottavaa onkin. ”Näin meillä on aina tehty” on perusteluna suorastaan naurettava. Paremmat ehdotukset ja ideat pitäisi ottaa avosylin sekä kiitellen vastaan sen sijaan, että vartioidaan mustasukkaisesti omia toimintatapoja.
Improvisaatioteatterissa on tarkoitus saada kaveri loistamaan ja näyttämään hyvältä. Kaikkea tehdään positiivisen ja hyvän hengen kautta. Periaatetta voisi mieluusti hyödyntää monessa muussakin paikassa. Siinä tulee kuulkaa hyvä mieli kaikille.
Pessimismillä taas saa harvemmin aikaan mitään uutta ja innovatiivista. Innovatiivisuuden on kuitenkin kehuttu olevan Suomen voimavara. Ehkä alku uuteen nousuun löytyykin kyllä-harjoituksesta. Annetaan kaverin loistaa ja katsotaan kuinka tarina lähtee kasvamaan.
Olen kuningas, suuri kuningas. Kuningas Ei, Kuningas Ei. Täällä hallitsee kuningas Ei.
Syöskää Kuningas Ei vallasta ja nostakaa liput salkoon Ruhtinas Kyllän kunniaksi.
Viimeisimmät kommentit