Ritva Mäkelä Suomesta ja Rolando Brenes Vindas Costa Ricasta pitivät pienimuotoisen sukulaistapaamisen Firenzessä viime vuoden lopulla.
– Maistuisiko costaricalainen kahvi? On vähän tavallista tymäkämpää, varoittelee kotonaan Lempäälässä kirjailija-toimittaja Ritva Mäkelä muina naisina.
Todella maistuvaa kahvia tarjoillut Mäkelä piipahti tapaamassa Italiassa äskettäin löytämäänsä kaukaista sukulaismiestään toiselta puolelta maapalloa. Sieltä kahvikin on peräisin.
Lajitelman aitocostaricalalaista tummapaahtoa Mäkelä sai nimittäin tuliaislahjaksi ensitapaamisen yhteydessä Firenzessä. Kahvipussit hänelle oli tuonut ja lahjoittanut ensi kertaa lomallaan Euroopassa ja Italiassa vieraillut Rolando Brenes Vindas, 42, julkisen hallinnon palveluksessa oleva asianajaja läheltä Costa Rican pääkaupunkia San Josea ja Mäkelän sukulaismies ehkä noin 5.–10. serkun tasolla.
Mäkelän ja costaricalaisen geeneistä on DNA-analyysin mukaan yhteensopivia 24,25 yksikköä. Sukulaisuussuhde on hyvin kaukainen, sillä Ritva Mäkelällä on yhteisiä geeniyksiköitä täyssisarusveljensä Raimo Mäkelän kanssa 2340,85. Sen kertoo Mäkelän netissä tekemä maksullinen geenitesti.
Posken raaputusta
Ritva Mäkelä päätti tehdä DNA-testin netissä ja pääsee nyt käsiksi tiedostoihin, jotka osoittavat samaa perimää omaavien ihmisten sijainnit eri puolilla maapalloa. Kuva: Erkki Koivisto
DNA-sukututkimuksen Mäkelä päätti tehdä vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä. Hän raaputti vanupuikolla poskensa sisäpintaa postin tuomalla testipakkauksella, lähetti sen takaisin Yhdysvaltoihin rekisteröitäväksi ja analysoitavaksi ja jäi odottamaan testituloksia. Ne tulivat viime keväänä maaliskuun lopulla.
– Heti alussa tuli kahdeksansataa osumaa. Nyt niitä on jo lähes tuhat.
Eniten DNA-sukulaisosumia Mäkelällä on Suomessa, 92 prosenttia sekä Skandinaviassa, kahdeksan prosenttia.
– Me kaikki täällä Pirkanmaalla pitkään geenejä vaihtaneet olemme ainakin etäistä sukua keskenämme.
– En ole aikaisemmin juurikaan harrastanut sukututkista, ainakaan omani. Tavoitteenani geneettisen DNA-sukututkimuksen tekemiselle oli, että löytäisin edes yhden eksoottisen sukulaisen. Väli-Amerikka tuli yllätyksenä, sillä luulin, että sukulainen löytyisi Venäjältä, mutta ehkä siellä ei ole niin paljon kirjauduttu tähän rekisteriin.
Oulu-yhteys?
Perheetön ja äitinsä kanssa asuva Rolando Brenes Vindas otti Ritva Mäkelään nettisivuston välityksellä sähköpostitse yhteyttä heti, kun huomasi etäisen sukulaisuussuhteensa eurooppalaisnaiseen.
– Rolandossa virtaa espanjalais- ja jonkin verran intiaanivertakin. Hän tietää lisäksi, että joku hänen esi-isistään, Andres Bolandi nimeltään, on matkannut Oulun tienoilta Espanjan kautta nykyisen Costa Rican seudulle laivalla 1700-luvun lopulla, sanoo Mäkelä.
”Serkukset” solmivat viime keväänä Facebookissa kaverisuhteen ja alkoivat vaihtaa siitä alkaen ahkerasti kuulumisia. Kun Rolando Brenes Vindas sitten ilmoitti lähtevänsä joulun alla kahden viikon lomallaan Eurooppaan, Ritva Mäkelä neuvoi taiteista kiinnostunutta ja itsekin maalaavaa miestä ottamaan kohteekseen Italian ja Mäkelälle tutun Firenzen ja tekemään retken Venetsiaan. Pian Mäkelä sai päähänsä, että mitä jos hän lähtisi tapaamaan samalle mantereelle saapunutta miestä.
– Senkin uhalla, että joku pääsisi sanomaan, että lähdin nuoren miehen perään Italiaan…, viime jouluaattoyönä liput tilannut ja yksin reissuun lähtenyt Mäkelä naurahtaa.
Mieli palaa
Paikan päällä odotellut sukulaismies oli ehdotuksesta innoissaan ja lupasi tulla Ritva Mäkelää vastaan. Ystävyksillä oli kaksi päivää aikaa viettää yhdessä.
– Meillä oli heti silloin alusta yhteys, positiivinen vire molemmin puolin. Jutusta ei ollut pulaa. Juttelimme englanniksi, kuljimme ja katselimme paikkoja. Nautimme pitkiä lounaita.
– Rolando haluaisi tulla käymään Suomessa Oulun seudulla ja nähdä revontulia.
Vaikka Ritva Mäkelä on aikaisemmin päättänyt, ettei hän enää lennä pitkiä, mannertenvälisiä lentoja, on hän nyt myös jo melkein päättänyt lähtevänsä käymään Costa Ricassa. Sinne voisi tehdä mieli.
Viimeisimmät kommentit