Terveisiä Maltalta

Malta on pieni valtio Välimeressä. Sen pinta­ala on yhteensä kaikkine saarineen 316 neliökilometriä. Sen pääsaaren pituus on 27 kilometriä ja leveys enimmillään 14,5 kilometriä. Reipas matkailija kävelisi siis sen päästä päähän päivässä.

Matkoilla kannattaa pitää silmänsä ja korvansa auki, jotta voisi jotain oppia vierailta. Me teimme tällaisia havaintoja.

Heti hotellissa kiinnitimme huomiota kierrätyksen toimivuuteen. Joka kerroksen hissin vieressä oli laatikosta, jossa oli lokerot lasille, metallille, muoville ja paperille. Uimarannallakin roskiksessa oli omat lokerot. Pääsääntöisesti kaduilla olikin siistiä, mutta kyllä roskiakin oli – niin kuin meillä. Jos joku heittää ensimmäisen roskan, niin toinen ja kolmas tulee perässä. Puhtaalle kadulle on nolompi mitään heittää.

Bussiliikenne oli toimivaa ja halpaa. Meidän hotellilta Bugibban alueelta pääkaupunki Vallettaan lippu maksoi 1,50 euroa. Lyhyempi matka olisi ollut euron luokkaa. (Mitäs keskustorilta Teiskoon maksaakaan??) Linjoja oli kymmeniä, vaikka maa onkin pieni. Busseja kulki taajaan. Ei voinut kuin ihmetellä, miten kuljettajat kääntelivät linjureita kapeilla kujilla muun liikenteen seassa. Aikaisemmat matkailijat saattavat nostalgisesti muistella vanhoja, värikkäitä, ei­ilmastoituja ja rämiseviä linjureita. Vähän samaan tyyliin kuin ihastellaan Kuuban vanhoja dollarihymyjä. Se aika on mennytttä – nyt Maltan bussit ovat nykyaikaisia, ilmastoituja ja ikävän samanvärisiä.

Silmiin pistävää oli bussikulttuuri. Yleensä bussit olivat täynnä (no, näillä hinnoilla tietenkin), mutta hyvin auliisti annettiin vanhemmille ihmisille istumapaikka. Jos ei muuten itse älynnyt, niin kehoitettiin (tosin näkemässämme tapauksessa äiti komensi tytärtään).

Malta on EU:n jäsen ja sen valuuttakin on nykyisin euro. Vanhaa brittiläisyyttä toki löytyy, mutta myös Italian ja Afrikan (esim. Tunisian) läheisyys vaikuttaa kulttuuriin ja ruokaan. Erikoisuus on kaniruoat. Pitihän kasvissyöjänkin vähän maistaa: aika hyvää. Maltalla on melko paljon suomalaisiakin töissä, vedinlyöntibisneksessä, vakuutus­ ja pankkihommissa. Verotus on niin alhaista, ettei juuri kepulikonstejakaan tarvitse käyttää tuloksen tekemisssä.

Pahalta näytti se, että hyvin lihavia ihmisiä oli aika paljon, muitakin kuin ulkomaisia turisteja. Moni täytti tuolin reunojaan myöten eikä kulkeminen kepinkään kanssa meinannut onnistua. Ei siinä enää ollut kyse mistään ”että itse läskini kannan”. Kärsimys paistoi ilmeistä.

Hyvältä sen sijaan pohjoismaalaisen silmissä näytti naisten kauneus: tummat, pitkät hiukset, ruskeat silmät, päivettynyt iho. Tietysti voi kuvitella, mitä näitten naisten mielissä liikkui: ”Voi kun olen niin tavallisen näköinen. Olisipa minulla vaaleat hiukset ja vaikkapa siniset tai vihreät silmät. Nyt minä olen kuin kuka tahansa maltalainen!”

Malta on hyvin katolinen maa. Katolisessa maassa pukeudutaan siveellisesti. Mutta aina keinot keksitään. Peittää mutta paljastaa: kehon myötäiset kireät vaatteet tai seitinohuet liehuvat pitkät hameet. Synti on silloin katsojan silmissä.

EronenTapio

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?