Välibaarista Afrikkaan

Pieni tervapääsky tarvitsi apua päästäkseen taas siivilleen. Kuva: Riina Peuhu

Pieni tervapääsky tarvitsi apua päästäkseen taas siivilleen. Kuva: Riina Peuhu

Lempääläinen valokuvaaja Riina Peuhu oli eräänä päivänä kissansa kanssa matkalla eläinlääkäriin, kun hän huomasi asvaltilla merkillisen näköisen mönkijän. Ponteva maatiekiitäjä oli suunnistamassa päättäväisesti kohti Välibaarin terassia.

– Nappasin sen siitä sitten huovan sisään, Peuhu kertoo.

–Kun raotin huopaa, tunnistin eläimen pääskyksi.

Valkeakoskella omakustanteista lintuhoitolaa pitävä Markku Alanko vahvisti puhelimessa, että kyseessä oli tervapääsky.

– Alangolla oli jo 40 tervapääskylasta hoidossa eikä tilaa uudelle, joten päätin ottaa orpolapsen huomaani, Peuhu sanoo.

– Toimin Kisu ry:n ensikotina, joten kodittomien kissojen hoidosta minulla oli kokemusta. Lisäksi olen auttanut jonkun verran muita luonnonvaraisia eläimiä. Lintuja en kuitenkaan ollut aikaisemmin hoitanut.

Riina Peuhu katselee onnellisena, kun tervapääskyn poikanen nousee siivilleen. Kuva: Heikki Honkimäki

Riina Peuhu katselee onnellisena, kun tervapääskyn poikanen nousee siivilleen. Kuva: Heikki Honkimäki

Alanko lupasi neuvoa Peuhulle, miten tervapääskyn saisi taas takaisin siivilleen. Juuri tähän tähtääkin koko tervapääskyn auttamisprojekti: tervapääskyt ovat hämmästyttävä eläinlaji, sillä ne viettävät lähes koko elämänsä lennossa. Ne jopa syövät ja nukkuvat ilmassa, eivätkä laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Vasta sitten, kun ne aloittavat pesinnän, ne etsivät kiinteän alustan poikasten saamista varten.

– Jos siis tervapääskyn poikanen päätyy maahan, on se aina hädässä, Riina Peuhu sanoo.

–Yleinen ohje on, ettei maassa olevia linnunpoikasia saa mennä koskemaan, mutta tervapääsky on poikkeus. Emo ei pääse maahan ruokkimaan poikasta ja se kuolee pian nälkään. Pitkä jalkapatikka voi myös resuuttaa poikasen siivet niin, ettei siitä enää ole lentäjäksi. Peuhun löytämä tervapääsky oli ehkä pudonnut räystäällä olevasta pesästä hellepäivänä, kun aurinko oli kuumentanut pesän ja poikanen oli yrittänyt vilvoitella.

– Niin käy usein, Peuhu suree.

Hauraan linnunrääpäleen käsitteleminen oli aluksi haastavaa. Ruokinta vaati melkoista sorminäppäryyttä.

– Ensin avattiin kynnenkärjellä linnun nokka ja sitten ujutettiin jauhelihapallero kurkkuun. Samalla piti pitää vielä koko lintua paikoillaan.

Pääskynpoikanen asui talouspaperilla vuoratussa, rei’itetyssä pahvilaatikossa perheen omakotitalon yläkerrassa. Pääskyn siivenpituuden kasvamista seurattiin tarkasti, sillä siipien pitää olla 15 senttimetriä pitkät, jotta ne kantavat linnun painon. Muutama millimetrikin merkitsee ja ratkaisee sen, jaksaako pääsky pysytellä ilmassa vai tuleeko se ennen pitkää alas.

Tervapääskyn poikanen lähti siivilleen ja pysyttelee kokonaan taivaalla seuraavat vuodet. Kuva: Heikki Honkimäki

Tervapääskyn poikanen lähti siivilleen ja pysyttelee kokonaan taivaalla seuraavat vuodet. Kuva: Heikki Honkimäki

Sattumalta Peuhu sai pian myös toisen pääskyn hoidettavakseen.

– Olin ulkoiluttamassa koiraani lukion pihassa, kun näin jotakin maassa. Ensin luulin sitä roskaksi, mutta onneksi silmäni olivat jo hieman harjaantuneet ensimmäisen löydön jälkeen. Pääsky tämäkin oli, siipirikko. Todennäköisesti se oli törmännyt autoon.

Peuhu kokeili varovasti heittää pääskyn ilmaan, mutta lintu pystyi lentämään vain joitakin kymmeniä metrejä.

Siivenmitan perusteella Markku Alanko epäili, että tämä pääsky oli jo aikuinen. Rikkoutuneen siiven vuoksi ennuste oli huono, mutta Alangon mukaan auttamista kannatti kuitenkin kokeilla.

– Alanko neuvoi, että lintua voisi pitää viikon pienessä laatikossa levossa. Viikon jälkeen pääsky alkoi näyttää siltä, että se olisi valmis lähtemään. Vapautin sen ja se nousi kuin nousikin siivilleen.

Kun poikasena löydetyn pääskyn siivet olivat oikean mittaiset, oli senkin aika antaa mennä. Vapauttaminen tapahtui yhdeksän aikaan illalla.

– Ensimmäinen yritys päätyi maahan, mutta sitten lintu nousi uudelleen taivaalle. Se kaarteli hetken ympyrää meidän päidemme yläpuolella. Muita tervapääskyjä ilmestyi sen lähelle. Sitten ne jatkoivat yhdessä matkaa, kunnes taivaalla ei erottunut enää pieniäkään pisteitä, Peuhu sanoo.

Äkkiä yksi pääsky palasi kaartelemaan taivaalle Peuhun perheen yläpuolelle.

– Ne olivat jäähyväiset. Oli valtavan hieno hetki ajatella, että poikanen pysyy taivaalla seuraavat 20 vuotta. Ja minun kasvattamillani siivillä se lentää muutaman viikon päästä Afrikkaan asti, Peuhu virnistää.

Teksti: Annika Eronen

Mistä apua?

Pääskyjen hoitamisessa apua ja neuvoja saa Valkeakoskella asuvalta Markku Alangolta ja Akaassa sijaitsevasta pieneläinhotelli Sinnasta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?