Pyhiinvaellus arjessa -valokuvanäyttely

Saila Munukan ottama kuva Jalat.

Miten voisi kuvata pyhää? Miten pyhä näkyy elämässä? Näitä kysymyksiä pohtivat Tampereen valokuvausseuran jäsenet valokuvatessaan Armon polut – pyhiinvaellus arjessa -näyttelyyn Ideakappeliin. Ideakappeli on Lempäälän seurakunnan tila Ideaparkin Vanhassa kaupungissa.

Pastori Saila Munukka – itsekin valokuvausseuran jäsen – kertoo, että ajatus tästä näyttelystä syntyi valokuvausseuran kevätkauden lopettajaisissa. Mukana on 13 kuvaajaa ja esillä on noin 40 valokuvaa. Näyttely on esillä syyskuun ajan.

– Kuvan kautta pyhän voi ehkä löytää uudella tavalla, pohtii Munukka. Kuvaajat ovat liittäneet kuviinsa myös ajatuksia pyhästä.

Erilaisia kuvia pyhästä

Osa kuvista on luontokuvia; vettä, pilviä, ukkosta, kukkia ja aurinkoa. Kaisu Ojansivu on kuviensa äärellä pohtinut luonnon merkitystä.

–Minulle hiljentyminen tarkoitta sitä, että kesken arjen kiireen voin pysähtyä hetkeksi näkemään luonnon kauneuden. Katson pilvien liikettä ja kuuntelen kuinka sade pisaroi veden pinnalla. Niissä hetkissä koen, että läsnä on jotain pyhää ja armollista.

Jani Muhosen kuvat ovat kantaa ottavia. Kuvassa on alkoholisoitunut mies ja vieressä teksti: ”Totisesti, kaiken minkä olette tehneet yhdelle näistä kodittomista alkoholisoituneista veteraaneista, sen te olette tehneet minulle.” Kuva, jonka nimi on Ich bin ein Berliner, viestittää: ”Antakaa vierasmaalaisten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.”

Pyhä voi sisältyä myös surun kokemukseen. Jyrki Rintamäen kuvassa on paljon hautakynttilöitä.

– Äitini kuoli viime vuonna ja isäni jo aikaisemmin. Kävin jouluaattona sytyttämässä kynttilät heidän muistolleen hautausmaan muistelupaikalle, sillä heidät on haudattu muualle.

Kuvien joukossa on myös pyhiinvaelluskuvia Santiagon tieltä Espanjasta. Näihin sisältyy myös kriittistä suhtautumista. Kirkolliset rakennukset ja uskonnollinen taide – silloin kun niitä on ylitsepursuavan liikaa – voivat myös karkottaa kokemusta pyhästä.

Matka kohti sisintä

Raili Hammar ja Saila Munukka. Kuva: Päivi Aikasalo

Saila Munukka itse pohtii kuvissaan, voiko pyhiinvaellus olla matka kohti sisintä, sitä kohtaa itsessä, joka on Jumalan kuva.

– Näin viisikymppisenä tuntuu, että pyhiinvaellusmatka onkin kovin pitkä. En jaksa matkata, en kerkiä, on kiire. Kilometrit ovat liian pitkiä, kuukaudet liian lyhyitä ja sisimpäni liian syvällä. Se on varmaan monen kokemus.

Näyttelyn avajaisissa Raili Hammar kertoi, että kuvat ovat pysähdyttäviä.

– Minulle tulee mieleeni rippikouluni papin kirjoittama teksti raamatun ensilehdelle. Siinä luki Muista Luojaasi nuoruudessa. Sen on noussut mieleeni elämän kiireisinä aikoina ja myös surun keskellä.

Kuvat ja teksti: Päivi Aikasalo