Ystävyyskuntaringin ja vierailujen moninkertaiset veteraanit Raija Isotalo ja Lennart Lindhagen, joka isännöi tilavierailua. Kuv:a Elina Kivi.
Syntynyt ikiaikaisen tiereitin varteen, kärsinyt keskustan suurpalon, kehitellyt mainion retkeilyreitistön, pähkinyt keskustan ulkopuolisen kauppakeskuksen etuja ja haittoja, ihmetellyt, miten kirjastolle saataisiin paremmat tilat. Keskustelee rautatieviranomaisten kanssa, vahvan kasvun vuoksi kaavoittaa uusia asuinalueita. 20 000 asukasta ylitetty reilusti.
Yhtäläisyyksiä Lempäälässä ja ruotsalaisessa ystävyyskunnassa Ulricehamnissa riitää, muinaishämäristä nykyhetkeen.
Lempäälän Pohjola-Norden oli saanut kutsun Ulricehamniin syyskuun toisena viikonloppuna. Matkalaisia oli 15. Lempäälän kunta sponsoroi matkaa 500 eurolla ja lahjatavaroilla. Ystävyysmatkat pidetään edullisina, jottei hinta estäisi keskinäistä tutustumista.
Isäntäväki oli suunnitellut ohjelman huolella. Saapumisilta perjantaina vietettiin majoitusperheissä. Lauantaina tutustuttiin ensin vanhaan raatihuoneeseen ja samalla kaupungin historiaan. Kuten Lempäälän vanhaa asemaa, raatihuonettakin oli aikoinaan ehdotettu purettavaksi. Muu kunnallishallinto toimii viereisessä virastorakennuksessa, mutta kaupunginhallituksen kokoukset pidetään raatihuoneessa, samoin siviilivihkimiset.
Musiikkiopiston nuorten lauantainen soittohetki kauppakadulla. Olisiko tässä ideaa musiikinopiskelijoille myös Pirkan opistossa? Kuva: Elina Kivi.
Keskustan pääkatu, Storgatan seurailee ikivanhaa väylää (vrt. Hiidentie Lempäälässä) ja sitä myöten mekin kuljimme Oasen-senoriorikeskukseen. Paikka on kuin meidän Lempostuvan, Olkkarin ja vähän kunnan kulttuuripalveluidenkin risteytys. Se toimii senioreiden kokoontumispaikkana, ja päivittäiset kahvitukset pyörivät talkoovoimin. Siellä kokoontuu myös kaksi eläkeläisjärjestöä. Toisen kerrottiin olleen alkujaan työläisten ja toisen virkamiesluokan, mutta nykyään värit ovat sekoittuneet.
Oasen-seniorikeskus on helppopääsyisesti katutasossa, kuten Lempostupakin. Etukäteen ilmoitettu ”finsk musik” keräsi paljon kuulijoita. Samalla Norden-väki nautti lounasleipiä. Näillä matkoilla isäntäpuoli aina järjestää sekä tarjoilun että pääsyn tutustumiskohteisiin. Kuva: Ilkka Mäkinen.
Oasenissa oli pelimanniryhmämme ensimmäinen esiintyminen. Pekka Mäenpää, Helinä Nurmi, Martti Pulakka ja Tuomo Tappura Lempäälän pelimanneista esiintyivät myös lauantain illanvietossa ja sunnuntain jumalanpalveluksessa. Ohjelmistossa oli Nurmen ja Mäenpään omia, Juho Koirasen, Rauno Lehtisen ja Toivo Kärjen sävellyksiä sekä suomalaista kansanmusiikkia ja kirkossa sikäläiseen virsikirjaan ruotsinnettu Herra kädelläsi.
Norden-liikkeen tavoitteena on vahvistaa pohjoismaista yhteenkuuluvuutta ruohonjuuritason kautta ja siihen pelimannimusiikki sopii erinomaisesti. Kansanmusiikki on Pohjoismaissa samankaltaista, mutta omin vivahtein. Niinhän muukin kulttuurimme. Suomalainen tango kiehtoo ruotsalaisia erityisesti.
Toki ruohonjuuritasolla on paljon muutakin vaihtokelpoista. Toivottavasti tuleville vierailuille puolin ja toisin saadaan erilaisia esiintyjiä ja harrastajaryhmiä rikastamaan yhdessäoloa.
Jumalanpalvelus Ulricehamnin 1700-luvulla rakennetussa kirkossa, jonka katto- ja seinämaalaukset sisältävät kokonaisen “köyhien Raamatun”, oli matkalaisille elämys. Ennen aloitusta kirkkokansa puhua pulisi, henki kaiken kaikkiaan oli suomalaista rennompi, ja ilman papereita pidetty saarna mammonan toissijaisuudesta rohkaisevaa meillekin, jotka aina tunnemme olevamme vähän köyhempiä kuin vanha emämaa.
Suomalaiset tutustujat kohtaavat Ruotsissa suurta ystävällisyyttä ja sydämellisyyttä. Toisinaan joudumme kuitenkin hämmästymään Suomea koskevista tietoaukoista. Siksikin ihmisläheinen vierailuvaihto on hyödyllistä kansalliseltakin kannalta, kun jopa puolustusyhteistyötä kehitetään. Vientimaana Ruotsi on Suomelle toiseksi tärkein Saksan jälkeen.
Yhteysjohtaja Elina Kivi (vas.) Lempäälän kehitys Oy:stä kuuntelee korva tarkkana menestystekijöitä, kun veljekset Haglund esittelevät kylmälaitetehdastaan. Rita Kaarla tulkkaa. Kuva: Riitta Mäkinen.
Vilkasta elinkeinoelämää toivotaan joka ikisessä kunnassa. Saimme kurkistaa kahteen nykyiseen ja yhteen historialliseen lajiin.
Ruotsissa, samoin kuin paikoin Suomessakin, oli maatalouden ohessa erikoistuttu johonkin tiettyyn pienteollisuuden lajiin. Ulricehamnin tienoo on tunnettu pelti- ja läkkisepäntöistään. (Läkkipelti = tinattu pelti).
Tämä paikkakunnan ikään kuin tunnusmateriaali tavattiin modernina versiona kirkossakin, pieninä enkeleinä kastetuille lapsille. Puolivuotiaina he saavat enkelinsä kotiin muistoksi.
Yksi läkkipeltiverstas on jäänyt vanhaan asuun ja perinnöksi kotiseutuyhdistykselle. Varsin verrannollinen meidän Museoraitin pajaan, mietti varmaan Lempäälä-seuran puheenjohtaja Pekka Mäenpää. Metallialan eläkeläinen on opetellut vanhat menetelmät ja valmistaa piparkakkumuotteja ja muita pikkuesineitä myyjäisiin.
Pikkuesineitä valmistettiin myös Haglundin perheen verstaassa, kunnes 1950-luvulla kuultiin, että kylmäkalusteet olisivat tulevaisuuden sana. Nyt perheyritys valmistaa mittatilaustyönä kylmätiskejä, kylmäaltaita ja ruumishuoneiden sisustuksiakin 80 hengen voimin. Teräs tulee Outokummulta Torniosta.
Vaikka koulutusta menestyksen edellytyksenä yleensä korostetaan, täällä erityisiä vaatimuksia ei ole. Vasta-alkajat tekevät yksinkertaisempia tehtäviä ja etenevät sitten vaikeampiin. Vakaa aikomus on jatkuvasti valmistaa kaikki omassa tehtaassa. Metsänreunatontilla on edelleen laajennusvaraa.
Bredgårdenin kartanon tuotantoon tutustuttiin ihan lehmien ruokintakäytävällä asti. Suomessa ei navetoihin enää pääse. Alhainen maidon hinta on ongelma Ruotsissakin, ja tällä tilalla tilannetta aiotaan auttaa siirtymällä luomuun. Sitten ei kyllä enää voida viljellä rehumaissia, sillä se ei onnistu ilman kemiallisia torjunta-aineita. Muhkeat maissipellot ja komeat jalot lehtipuut pihoilla ja pientareilla muistuttavat, että vaikka Ulricehamn on ylänköaluetta, se on etelämmässä kuin Lempäälä.
Bredgårdenin kaltaiset laajenevat tilat on nykyinen trendi. Ternimaito illanvieton jälkiruokaan, sikäläisittäin ”vasikantanssiin”, oli silti saatu pienemmältä tilalta. Sen Pia-emäntä on Ruotsiin jäänyt suomalainen sotalapsi ja yhdistyksen aktiiveja. Jäseninä on myös ruotsinsuomalaisia, jotka nuorena tulivat töihin seudun tekstiiliteollisuuteen. Edelleen Ulricehamnissa pärjää muutama teollinen tekstiilialan yritys.
Viime syksyn pakolaisaalto ulottui myös Ulricehamniin, joka nopeasti vastaanotti ison määrän tulijoita kaikkiin mahdollisiin tyhjiin tiloihin.
Ulricehamn nähdään ensi tammikuussa urheilu-uutisissa, sillä siellä järjestetään maailmancupin hiihdot. Lunta on sielläkin varastoitu.
Itse ulricehamnilaisia lempääläisillä on tilaisuus tavata, majoittaa ja esitellä heille mielenkiintoisia kohteita ensi syksyn tullen, kun kaikkien kolmen ystävyysseudun väkeä on kutsuttu tänne. Erityistä hohtoa antaa tällä kertaa Suomen 100-vuotisjuhla.
Lempäälän Pohjola-Nordenin kunniapuheenjohtaja Raija Isotalo puolestaan viettää ystävyysmatkailunsa 50-vuotisjuhlaa. Vierailut, joista vain yksi on jäänyt väliin, alkoivat Kertemindestä 1967.
Riitta Mäkinen
Pohjoismaissa neljä kumppania
Lempäälä kuuluu Pohjoismaiden ystävyyskuntarinkiin, jossa muut ovat Ulricehamn Göteborgista itään, Øvre Eiker Oslosta länteen ja Kerteminde Tanskan Fyn-saarella. Kerteminde luopui virallisesesti ystävyyskuntasuhteista, mutta yhdistyssuhteet jatkuvat.
Kuntaedustajien yhteydenpito näyttää toistaiseksi keskeytyneen, mutta (Pohjola-)Norden -yhdistykset jatkavat vuosittaista vierailuvaihtoa. Muut aloittivat sen heti sotien jälkeen, Lempäälä 1960-luvulla.
Lempäälällä on erityissuhde myös Upplands Bron kuntaan Tukholman liepeillä; se oli 1940-luvulla jälleenrakennusta tukeva kummikuntamme. Nykyään Lempäälän lukiolta tehdään sinne vuosittain opintomatka. LeKi:n kiekkojuniorit taas kisaavat ulricehamnilaisten kanssa.
Viimeisimmät kommentit