Heikki Miettinen In Memoriam

Heikki Miettinen.

Heikki Miettinen.

Baskeripäinen seurakunnan paimen ei enää kulje Lempäälän kylänraitilla polkupyöräillen, kävelysauvoineen tai vihreällä Peugeotillaan. Entistä kirkkoherraa ei näy istumassa tutulla paikallaan sunnuntain messussa tai kirkkokonsertissa. Rovasti Heikki Miettinen kuoli 74-vuotiaana nopeasti edenneeseen sairauteen TAYSissa 15. lokakuuta.

Heikki Miettinen syntyi Ilomantsissa 11.6.1942 ja varttui opettajaperheessä. Hän oli Pohjois-Karjalan poikia ja valmistui ylioppilaaksi Joensuun lyseosta keväällä 1960. Teologian kandidaatin tutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi Kuopiossa vuonna 1965, minkä jälkeen hän vastaanotti papin tehtävät Rääkkylässä ja edelleen Pieksämäen ja Kuopion maaseurakunnissa. Hämeeseen Heikki Miettinen siirtyi ensin Hausjärvelle ja sieltä armovuoden saarnaajaksi Lempäälään 1969. Lempäälän seurakunnassa Heikki Miettinen ehti vaikuttaa lähes puoli vuosisataa: kappalaisen virkaan hänet valittiin vuonna 1970 ja kirkkoherrana hän toimi vuodesta 1978 kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2005, viimeiset virkavuotensa hän hoiti myös Kangasalan rovastikunnan lääninrovastin tehtäviä (2003–05).

Heikki Miettinen oli innokas keskustelija. Hän saattoi tavattaessa avata keskustelun yllättämällä keskustelukumppanin milloin syvälle luotaavalla filosofisella, milloin ajankohtaisella tai yhteiskunnallisella provosoivallakin kysymyksellä. Eräässä viimeisistä keskusteluista Heikki totesi, kuinka hän vuosi vuodelta pitää yhä tärkeämpänä sitä, että puheissa olisi juuri kuulijoille merkityksellistä sisältöä ja sanottavaa. Hän oli silminnähden  huolissaan yhteiskunnan kehityksen suunnasta ja halusi herättää myös yleistä keskustelua ottamalla vielä eläkevuosinaankin aktiivisesti kantaa asioihin ajankohtaisilla kirjoituksilla paikallislehdessä. Kirkkoherrana ollessaan hän piti yhtenä tärkeänä vaikutuskanavana paikallislehden viikottaista hartauskirjoituspalstaa ja sen laajaa kirjoittajakuntaa.

Kirkkoherrana Heikki Miettinen oli laajakatseinen, rauhaa ja sopua rakentava. Lempäälässä toimivat monet herätysliikkeet hän näki seurakunnan rikkautena. Seurapuheissa kuitenkin omat juuret olivat kuultavissa muun muassa viittauksissa Aku Rädyltä saatuihin opetuksiin. Seurakuntalaisille ja luottamushenkilöille Heikki oli helposti lähestyttävä paimen ja kärsivällinen kuuntelija. Seurakunnan työntekijöille hän antoi tilaa ja vapautta toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.

Heikki saattoi palaverista tai tilaisuudesta lähtiessään todeta vierustovereilleen ”lähtevänsä makkoomaan” – todellisuudessa askeleet taisivat useimmiten suunnata toimistopöydän paperipinojen ääreen tai parhaassa tapauksessa kotiin lukemaan Heikille rakasta ja tärkeää teologista, historiallista ja filosofisyhteiskunnallista kirjallisuutta. Heikki Miettinen toteutti omassa elämässään Ilomantsin mummolta lainaamaansa sanontaa: ”Silloin se on parasta ollut, kun se on työtä ja vaivaa ollut.”

Lempäälän pikkupappila ja myöhemmin kirkkoherran pappila oli paitsi koti  teologivaimolle Mirjalle sekä perheen lapsille Elinalle, Tuomaalle ja Anssille, myös avoinna monille pienille ja isommillekin kohtaamisille, seuroille ja luottamushenkilöiden tapaamisille. Eläkevuosina Heikin ja Mirjan arkeen toi iloa ja virkeyttä kuuden lapsenlapsen varttuminen –  mutta samalla huolen siitä, millaiseen maailmaan he aikuistuvat.

Heikin elämän tärkeysjärjestystä kuvaavat virren 409 viimeiset sanat: ”Voimasi anna minulle  elää ja kuolla sinulle.”

Heini Mäenpää

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?