Yhteinen työ ja harrastus: Lempäälän vuoden maatilayrittäjät Markku K. E. Mikkola ja Marja Eskola kuuluvat Tyrvään Seudun Zetoristeihin. Kuva: Erkki Koivisto
Markku K. E. Mikkola, Lempäälän Aimalasta on tiettävästi paikkakunnalla ainoa henkilö, jonka kohdalle on osunut paitsi valinta vuoden yrittäjäksi myös Lempäälän vuoden maatilayrittäjäksi. Vuoden yrittäjäksi hänet valittiin vuonna 2005. Hänet on nyt 11 vuotta myöhemmin valittu myös vuoden 2016 Lempäälän maatilayrittäjä yhdessä puolisonsa Marja Eskolan, kanssa.
Lempäälän kunnan, MTK-Lempäälän ja TSOP:n valitsema raati toteaa valintaperusteissaan, että Markku K. E. Mikkola ja Marja Eskola edustavat esimerkillisellä tavalla perinteistä maatilaa. He ovat onnistuneet tilansa kehittämisessä sekä ansioituneet maatilan liitännäiselinkeinon harjoittamisessa.
Maatilayrittäjyys kulkee Mikkolassa veren perintönä. Myös tilan edellinen isäntä Aarno Mikkola valittiin aikoinaan vuoden maatilayrittäjäksi. Oli hän taksimiehenä yhdessä vaimonsa Sisko Mikkolan kanssa toki yrittäjä muutenkin.
Markku K. E. Mikkolalle perintötilan pito lankesi ainoana lapsena. Hänen isänsä aloittaessa 1950-luvun alussa pinta-alaa oli kuusi hehtaaria. Pientilalla oli viljanviljelyn lisäksi lypsykarjaa ja sikataloutta. Pikkupojasta maataloustöissä mukana ollut Markku K. E. Mikkola teki tilakaupat 1990-luvun alussa samoihin aikoihin, kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsenmaa. Isännän poikamiesvuodet päättyivät, kun Köyliön Lallintalolta tilan emännäksi löytyi maatalon tyttö Marja Eskola.
Aluksi autoilu ja kuljetuspalvelu toivat tilanpitoon sivutuloja. Liitännäiselinkeinona harjoitettu kuljetusbisnes on sittemmin kasvanut niin paljon, että nyt osakeyhtiön puolella kassavirta on jo eri tasolla kuin maatilan maatalouskirjanpidossa, johon siihenkin sisältyy kaivinkoneuraurakointia, pyörökuormaajaa ja tienaurausta kunnalle.
Tilan päätuotantosuunta on kasvinviljely. Viljelyksessä on reilusti toistasataa hehtaaria, josta tosin omaa peltomaata on vain runsaat 50 hehtaaria. Viljelykset sijaitsevat eri puolilla kuntaa, kauimmat Vesilahdessa asti. Lohkoja on yhteensä puolentoistasataa. Niillä viljellään syys- ja kevätviljoja sekä siemenheinää. Tilakeskus sijaitsee Pirkkalantien varressa Aimalan kylässä.
– Tämän vuosi oli huono heinävuosi. Vanha sanonta pitää kyllä paikkansa, että vuodet eivät ole veljeksiä. Ei tähän opi ikinä, Mikkola päivittelee.
Markku K. E. Mikkola on valittu sekä Lempäälän vuoden yrittäjäksi (2005) että maatilayrittäjäski. Kuva: Erkki Koivisto
Tilanpidosta ei omin voimin enää näillä pinta-aloilla selviä, vaan tila työllistää sesonkiaikana myös perhepiirin ulkopuolisia tekijöitä.
– Maahenkisiä, konehommista innostuneita tekijöitä onneksi vielä löy7tyy.
Maatilan työnjako on sellainen, että paperitöistä vastaa emäntä.
– Paperityöt tosin on pääosin ulkoistettu. Ja siitä palvelusta maksaa mielellään, sillä paperityöt ovat tätä nykyä niin tärkeä ja olennainen työsarka, että sen antaa mielellään alan ammattilaisten tehtäväksi, Eskola toteaa.
Markku K. E. Mikkola toteaa, että maanviljely tämän päivän EU-Suomessa kiteytyy siinä, että Pirkanmaan yhteensä noin 3 000 maatilasta lopettaa tällä hetkellä keskimäärin joka neljäs päivä yksi tila toimintansa.
– Meillä lukee leikkuupuimureiden perässä ”Maataloudesta sinunkin leipäsi”, jotta muutkin tiellä ajavat ymmärtäisivät, miksi siellä tien tukkona olemme.
Markku K. E. Mikkola on MTK-Lempäälän puheenjohtaja. Hänen on myös metsästysseura Nurmen Metsästäjät ry:n puheenjohtaja. Hän on toiminut vähän yli 20 vuoden ajan Lempäälän teknisen lautakunnan puheenjohtajana. Keskustaa edustava Mikkola on ollut kuusi kautta Lempäälän kunnan valtuustossa.
Vaikka taksin ajamisen isäntä on jättänyt jo vuosia sitten muiden hoidettavaksi, sompailee kiireinen yrittäjä välillä kuljettajan tamineissa tilausliikennebussia ja haalariin sonnustautuneena kaikkia muitakin tilan koneita ja laitteita. Aika on varsinkin kiireaikaan kortilla.
– Enää minulle ei tule ajokilometrejä niin paljon kuin ennen, aika vain ei riitä kaikkeen. Kun ajaa välillä sorarekkaa ja välillä bussia, niin joku osa-alue siitä kärsii, eniten ehkä kotielämä. On hyvin todennäköistä, etten lähde enää kevään kuntavaaleissa ehdokkaaksi, Mikkola paljastaa.
– Ahtaalle on maanviljely mennyt. Viljan hinta on romahtanut, tuet putoavat koko ajan samalla, kun tuotantokulut kasvavat eikä maataloustuotanto siksi enää meillä näyttele niin isoa roolia kuin aikaisemmin.
Pariskunta työpaikallaan: Marja Eskola ja Markku. K. E. Mikkola ovat Lempäälän vuoden 2016 maatilayrittäjät. Kuva: Erkki Koivisto
Mikkola muistaa, että vielä 1980-luvulla viljelijä sai rukiista 3,60 markkaa kilolta. Nyt tuottajahinta on satasen tonnilta, siis 10 senttiä kilolta. Mikkolasta olisi parempi, että viljelijän ansion muodostuksessa olisi nykyäänkin tukien sijaan käytössä selvä peli eli se, että tuottaja saisi tuotoksestaan suoraan käyvän hinnan aivan niin kuin ennen eikä sitä kompensoitaisi tukien kautta. Nyt ristiriidat tuottajaväestön ja kuluttajien välillä suotta kärjistyvät.
– Suomessa tuotetaan kuitenkin puhdasta ruokaa ja elintarvikkeita, lihaa ja viljaa, jotka olisivat Keski-Euroopan mittakaavassa käytännössä luomua. Meillä käytetään kymmenesosa siitä kasvinsuojeluainemäärästä mitä siellä. Myös lannoitteita käytetään täällä vähemmän puhumattakaan lihantuotannon antibiooteista. Olisi hienoa, jos voisime arvottaa kotimaisen puhtaan tuotantomme niin, että Suomeen tuotaville elintarvikkeille asetettaisiin yhtä tiukat tuotantokriteerit, joita itse Suomessa noudatamme.
– Vielä arvostetaan perusmaatalousyrittäjyyttä. Vaikkei se enää lyö leiville, ei voi mitään. Kun lumet taas talven jäljiltä sulavat ja maa alkaa taas tuoksua, pellolle on päästävä, sanoo Markku K. E. Mikkola, joka arvostaa saamaansa huomionosoitusta.
Viimeisimmät kommentit