Kahden viikon intensiivinen arkeologinen kaivuurupeama Nurmen Aimalassa päättyi lauantaina 27. toukokuuta. Kuten tavallista, tärkeimmät löydöt tehtiin tutkimusten viimeisinä päivinä.
Kaikkiaan koealueilta tunnistettiin kymmenisen lapsille tai aikuisille kuulunutta ruumishautaa, jotka tutkittiin kokonaan. Helatorstaina löytyi varvasluita ja aikuisen pääkallo hieman vajaana. Seuraavina päivinä esiin kaivettiin vielä lasten ja nuorten hautoihin kuuluneita kallonosia ja reisiluita.
– Hautausmaa on selvästi kristilliseltä ajalta, sillä ruumishaudat ovat itä–länsisuunnassa eikä niissä ole lisäesineitä, kertoo kaivausta johtanut arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta.
Ja missä on hautausmaa, siellä on ollut myös kirkko ja päinvastoin. Perimätieto Aimalan kirkosta on siis totta.
– Nyt tehty kaivaus oli vasta alustava koetutkimus. Selviä merkkejä itse kirkosta tai kirkon aidasta ei vielä löytynyt. Kun kaikki kaivaustulokset, valokuvat ja ja piirretyt kartat analysoidaan ja yhdistetään topografisiin tietoihin, kirkkoalueesta ja itse kirkon sijainnista hahmottuu tarkempi käsitys. Paikka hiekkaisella harjanteella vesireittien ja maantien varressa on joka tapauksessa ollut ihanteellinen, Ruohonen arvioi.
Nurmen kyläyhdistyksen Aimalan opastaulun äärellä voi ihailla näkymiä, joita entiset kirkossakävijätkin katselivat.
Maaperästä löytyi myös nokea ja hiiltä, mutta se ei vielä vahvista sitä, että perimätiedon mukainen kirkon palaminen olisi tapahtunut. Pari hiekasta löytynyttä keskiaikaa varhaisempaa saviastian kappaletta viittaavat siihen, että samalla paikalla on myös aiemmin ollut muuta toimintaa, esimerkiksi asutusta.
Kaivauksilla työskenteli myös luihin erikoistunut osteoarkeologi Anne-Mari Liira. Liira vie laatikkoon varovasti pakatut kallot ja muut luut laboratorioonsa jatkotutkimuksia varten.
Liira pyrkii selvittämään vainajien sukupuolen ja iän sekä heidän mahdolliset vammansa ja kehityshäiriönsä. Sen jälkeen on vuorossa luun ajoitus radiohiilimenetelmällä.
Haudat ovat osittain päällekkäin. Siitä voidaan päätellä, että edellisen haudan merkit ovat hävinneet, kun uusi hauta on kaivettu. On ilmeistä, että hautausmaa on ollut käytössä pitkän aikaa oletettavasti 1300–1400 -luvuilla.
Aimalanharjun etelärinteillä on elelty jo paljon kauemmin. Alueelta on löytynyt kivikautisia ja myöhempiä jäännöksiä. Muinaisjäännösalueella valvotusti tehdyissä metallinilmaisintutkimuksissa löytyi kymmeniä esineitä, muun muassa rautakautinen punnus, vaateneuloja ja kinnasneula.
Arkeologi Juha Ruohonen kaavailee, että osasta löydöistä voitaisiin koota näyttely Lempäälän Birgitta-seminaariin 30. syyskuuta.
Kesällä 2015 Lempäälä-Seuran ja kulttuuripalveluiden retkeläiset tutustuivat ikivanhaan kirkonpaikkaan Kaarinassa. Ruohonen oli alkanut ihmetellä siellä mäkeä, jonka nimi on Ristimäki, vaikka mitään tietoa kirkosta ei ollut. Kaivauksissa paljastettiin kirkon ja kirkkomaan pohja 1100-luvulta.
– Mieleeni tuli, että jos pelkän nimen perusteella löytyy muinainen kirkonpaikka, niin eikö kannattaisi samoin menetelmin etsiä kirkkoa, josta on paljon enemmän vihjeitä, kertoo retkelle osallistunut Ilkka Mäkinen.
Mäkinen toimi Lempäälä-Seuran hallituksen varapuheenjohtajana, ja hän kirjoitti seuran nimissä apurahahakemuksen Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolle. Juha Ruohonen lupautui kaivausten vetäjäksi.
Pieni apuraha saatiin ja Museovirasto sekä asiaan suopeasti suhtautuva maanomistaja antoivat luvat. Turun yliopistosta tuli kaikkiaan kuusi alan ihmistä, osa opiskelijoita. Lisäksi töissä oli Lempäälä-Seuran kautta tavoitettuja vapaaehtoisia, kuten idean isä Ilkka Mäkinen veljineen. Nurmen kyläyhdistys on myös ollut tukena hankkeelle.
Pieni apuraha saatiin ja Museovirasto sekä maanomistaja antoivat luvat kaivauksiin. Turun yliopistosta mukaan tuli kuusi henkeä, joista osa oli alan opiskelijoita. Lisäksi töissä oli Lempäälä-Seuran kautta tavoitettuja vapaaehtoisia. Myös Nurmen kyläyhdistys tuki hanketta maksamalla kaivajien majoituksen.
Tietoja saadaan analysoitua ainakin alustavasti Birgitta-seminaariin mennessä, ja arkeologi Ruohonen on luvannut kertoa siellä tuloksista.
Täydet tieteelliset raportit valmistuvat myöhemmin. Turun innostuneet arkeologit suosittelevat jo nyt jatkokaivauksia, kunhan vain rahoitus löytyy.
Teksti: Riitta Mäkinen
Viimeisimmät kommentit