Sakkolan äänenkannattajat – Koiranen Kollektion -cd-levy julkistettiin 19. kesäkuuta Innilän urheilumajalla Lempäälässä. Kuva: Riitta Korhonen
Lempääläläispariskunta Siru ja Antti Koirasen pitkäaikainen kansanmusiikkihanke, Lempäälässä 19. kesäkuuta julkaistu sakkolalaislevy Sakkolan äänenkannattajat – Koiranen Kollektion sisältää 24 kappaletta, jotka lunastavat otsikon lupauksen. Sakkolasta kajahtaa:
”Ryhmähä männää minkä kautta vaan, minkä kautta vaan, minkä kautta vaan. Ryhmähä männää…” Traditionaalinen kansanmusiikkikappale panee väkisinkin tanssijalan jenkan tahtiin vipattamaan, vaikka ei sakkolalaisia juuria omistaisikaan.
Cd-levyn sisältö koostuu kolmesta osiosta. Ensimmäiset 14 kappaletta ja muuta esitystä ovat perinteisiä tallenteita, mm. Albert Viskarilta koottua muistitietoa hanureista ja kannakselaisista häistä. Levyn loppupuolella on viisi perinnesävelmää esitettynä mainioina uusina tulkintoina sekä yhteensä saman verran Antti ja Juho Koirasen rajantakaisen Karjalaan jääneeseen Sakkolaan liittyviä omia sävellyksiä.
Esiintyjinä vanhoissa, vuosina 1969–71 tehdyissä tallenteissa on yhteensä yhdeksän sakkolalaista laulajaa, soittajaa ja kertojaa. Juna-Villen rimpan esittäjänä on Aleksanteri Aavan muistomerkinkin Lempäälään veistänyt monilahjakas kansantaiteilija Onni Pursiainen (1905–78) yhdessä Vilhelm Lampun kanssa.
Uudemmat tulkinnat ovat Koirasen perheyhtyeen perillisen Koiranen Kollektionin käsialaa. Siinä soittavat Siru (tamburiini, laulu) ja Antti Koirasen (viulu) lisäksi heidän poikansa Topi Koiranen (viulu, laulu) sekä Heini (klarinetti, stemmalaulu) ja Pekka Mäenpää (kitara, stemmalaulu) Lempäälästä. Viiden lempääläläisen lisäksi kokoonpanoon kuuluvat Anja (oktaavimandoliini, kantele) ja Lauri Hella (ukulele), Tauno Dahlberg (mandoliini), Panu Helke (basso), Timo Hukkanen (hanuri) ja Raimo Nummela (hanuri).
Levyn kannessa muistetaan Koirasen pariskunnan edesmennyttä kansanmusiikkiopiskelijapoika Juho Koirasta.
Sakkolan karjalaisten äänitteet Antti Koiranen keräsi yhdessä Siru Koirasen kanssa 1960-70-lukujen taitteessa pääosin Lempäälässä, mutta tie vei appiukon autolla Lahteenkin saakka.
Antti Koiranen. Kuva: Riitta Korhonen
– Olimme aloittaneet karjalaisen musiikin tallentamisen, kun työskentelin Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitoksella professori Erkki Ala-Könnin alaisuudessa, Antti Koiranen muistelee.
Pari sai Suomen Kulttuurirahastolta tuhannen markan apurahan tallennusprojektiin.
– Se kannusti meitä tallettamaan katoavaa musiikkiperinnettä Karjalankannakselta. Tulihan sitä musiikkia talteen ja arkistoitavaksi Kansanperinteen arkistoon.
Pariskunta oli eräänkin kerran myöhään liikkeellä, ja nauhoituskohteilla oli yhtä ja toista haittatekijää. Huvielämän kansantaiteilija Onni Pursiainen oli joutunut sairaalaan, mikä tiesi haastetta nauhoitussessiolle.
– Kulkutautiepidemian vuoksi jouduimme rappukäytävään. Nauhoitusstudiomme oli siis todellinen kaikukoppa! Mutta Onnilla riitti energiaa, ja hänen muistoistaan löytyi kolmattakymmentä laulua ja koko joukko soittokappaleitakin rallateltuna, Antti Koiranen kertoilee.
Sakkola
Sakkola sijaitsi Karjalankannaksella Laatokan länsipuolella Suvannon/Vuoksen molemmin puolin.
Sen naapurikuntia olivat Metsäpirtti, Pyhäjärvi, Rautu, Räisälä, Valkjärvi ja Vuoksela.
Sakkolan väestöä (asukasluku 6 396 vuonna 1939) sijoitettiin jatkosodan jälkeen Huittisiin, Lempäälään, Messukylään, Pirkkalaan, Punkalaitumelle, Tottijärvelle, Tyrväälle, Vesilahteen ja Viialaan.
Sakkola tunnettiin erityisesti porsaspitäjänä.
Viimeisimmät kommentit