Mestareiden maa

Suomi on täynnä mestareita. Mahtaako missään muussa maassa olla niin paljon maailmanmestareita ja ennätyshenkilöitä (sekä miehiä että naisia) kuin Suomessa? Heitä on paljon enemmän kuin osaamme arvatakaan. Joidenkin suoritukset saavat paljon julkisuutta, mutta toisten ennätykset ja mestaruudet kuitataan lyhyellä uutisella paikallislehdessä. Sitten he vaipuvat unohduksen yöhön, kunnes seuraava kesä koittaa, ja tulee tilaisuus uusia mestaruutensa esimerkiksi wc-paperirullan tai pärekopan heiton MM-kisoissa.

Varsinkin heinäkuun viikonloppuina uusia mestareita leivotaan pitkin Suomea mitä erilaisimmissa kilpailuissa ja tapahtumissa. Jotkut kilpailuista ovat maailmankuuluja, kuten MM-tason tapahtumien pitääkin olla. Viimeksi mainettamme ulkomailla kasvatti laajalle levinnyt video naku-uinnin maailmanennätyksestä. Voimme tosiaan olla ylpeitä, että missään muualla ei noin moni ihminen (lähes 800) ole uinut yhtä aikaa alasti.

Monen lähipiirissä on varmasti henkilö, joka on saavuttanut voiton jossakin merkittävässä lajissa. Saatatte olla autuaan tietämättömiä siitä, että naapurustossanne asuu saappaanheitossa piirinmestaruuden voittanut sankari. Moni on hankkinut meriittejä vihdanteossa, joku on nakannut kännykkää pidemmälle kuin kukaan muu ja onpa paikallinen voimanpesä voinut voittaa peräti rautakankikävelyn maailmanmestaruuden.

Nostakaamme heidät ansaitsemalleen jalustalle. Pitäisikö harkita jonkinlaista valmennustukea, jotta he voisivat puolustaa mestaruuttaan kunniakkaasti taas ensi kesänä? Vaarana on, että kansainvälinen kilpailu kiristyy kaikissa näissä suomalaisten keksimissä lajeissa. Se on ollut näkyvissä jo monena vuonna. Esimerkiksi eukonkantokisoissa voitto on lipsahtanut joitakin kertoja virolaisille ja suomalaiset ovat jääneet nuolemaan näppejään. Myös olympialajeista tutut vilpilliset keinot ovat pesiytyneet muutamiin lajeihin. Löylykilpailuissa on käytetty kipua lieventäviä aineita, jotta iho ei tuntisi kuumuutta.

Pitäisikö meidän sulkea ulkomaalaiset osallistujat pois ikiomista kisoistamme? Voisimmeko silloin kutsua niitä maailmanmestaruuskilpailuiksi? Tuskin, joten meidän on panostettava harjoitteluun. Suomen urheiluliiton ja olympiakomitean pitää ohjata suurimmat tuet näihin omiin lajeihimme. Näyttöjen pitäisi riittää, mestaruuksia on tullut jo tähän asti paljon enemmän kuin yleisurheilussa tai hiihtolajeissa.

Kun kansallisesti tärkeät lajimme nostetaan niille kuuluvaan arvoonsa, ja joitakin niistä pyritään tulevaisuudessa saamaan olympialajeiksi, on Lempäälän ja Vesilahden oltava hereillä. On pikaisesti päätettävä, minkä lajin MM-kisojen järjestämisoikeuksia haetaan. Kunnollisten suorituspaikkojen suunnittelu on käynnistettävä heti ja varattava niille myös rahoitus investointiohjelmaan. Näin lisätään hakemusten uskottavuutta. Hankkeisiin kannattaa anoa veikkausvoittovaroja. MM-kisoista tulee kunnalle vetovoimatekijä vailla vertaa. Julkisuus on taattu ja kisaturisteja on kohta kylä mustanaan.

Palataan nykyhetkeen. Mies kysyi toiselta: ”aiotko kiertää paljon kesätapahtumia”. Vastaus kuului:

”kyllä, monet niistä hyvinkin kaukaa”.

Piikki

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?