Hopealinja-laivareitin alus Valkeakosken kanavassa; kanava rakennettiin ankarina nälkävuosina 1866–1869, jolloin siihen tuli kaksi sulkua (Museovirasto, valokuvaaja Matti Poutvaara 1963).
Höyrylaiva Ilmarisen aloittaessa liikenteen Tampereelta Hämeenlinnaan vuonna 1863, kesti matka kaksi vuorokautta.
Matka ei ollut vaivatonta, sillä pysähdyksiä oli useita; laivaa jouduttiin mm. vetämään köysien avulla ylöspäin Lempäälän Kuokkalankoskessa. Jotta matkalle päästiin, oli laiva ensin jouduttu raahaamaan läpi kaupungin Näsijärvestä Pyhäjärven rantaan.
Loppumatkakin meni hyvin, vaikka Hämeenlinnaa lähestyttäessä olivat kivet kolistaneet laivanpohjaa laivan siitä kummemmin kärsimättä.
Laivaliikenteen yleistymistä auttoi osaltaan myös vuonna 1862 avattu junarata Helsingistä Hämeenlinnaan.
Vuonna 1865 alkoi Hämeenlinnan ja Lempoisten (nyk. Lempäälä) väliä kulkea Elias Lönnrot-niminen laiva. Hämeenlinnassa perustettiin Vanajaveden höyryalusyhtiö, jonka Vanaja -niminen laiva aloitti liikennöimisen Tampereen ja Hämeenlinnan välillä 1867.
Sisävesilaivaliikenteessä vallitsi villin lännen meininki. Kilpailu oli kovaa. Samoilla laivoilla, joilla turistit halusivat nauttia maisemista, kuljettivat maalaiset tavaraa kaupunkiin. Viina virtasi ja laivajuopottelua halusivat hillitä niin viranomaiset kuin raittiusyhdistykset.
Kun wihdoinkin sain palaawan ajurin ja nelistin rantaan, oli waltamerihöyry ”Luopioinen” jo iloisesti lähtenyt. Kysymyksessä oli tietysti kilpailu »Pälkäneen” kanssa, jota kulkee melkein samaa reittiä ja saman kanawan läpi Valkeakoskella. Satunnaisista matkailijoista ei ollut niin tarkkaa wäliä. Aito kansallista. Sisävesilaivat kilpailemat siksi, kunnes törmäämät toistensa kylkeen.”
(Hämetär 26.8.1916).
Hämäläinen 10.9.1968.
Valkeakosken kanavan valmistuttua vuonna 1869 aloitti vähän aikaisemmin perustettu Vanajaveden Höyrylaivaosakeyhtiö liikenteen Roineella.
Höyrylaiva Roine lähti tiistai- ja perjantaiaamuisin klo 6.30 Hämeenlinnasta ja saapui reitin toiseen päähän Längelmäelle seuraavana päivänä. Takaisin palattiin torstai- ja sunnuntaiaamuisin.
Uusi yrittäjiä ilmestyi kuitenkin koko ajan ja vanhoja poistui.
Sisävesilaivoilla matkustettiin, kun haluttiin asioida kaupungissa tai kirkonkylässä, käydä sukulaisten tai tuttavien luona; matkustaminen sinänsä oli sivuasia.
Kun ns. asioimismatkoja alettiin yhä useammin tehdä junalla ja myöhemmin myös autolla, osa laivayhtiöistä ryhtyi mainostaan palveluksiaan turisteille, joille matkustaminen, maisemat ja muu itse matkustamiseen kuuluva olivat tärkeitä.
Turistimatkailun Tampere-Hämeenlinna välillä aloitti Laiva Oy Matkailu 1939. Liikennettä suunniteltiin välille Hämeenlinna-Kangasalan Vehoniemi, mutta sodan syttyminen katkaisi nämä suunnitelmat.
Suomen Hopealinja aloitti sotien jälkeen vuonna 1949 uudelleen liikennöidä Vanajavedellä. Toukokuun lopussa 1949 m/s Vanaja aloitti liikenteen kutsuvierasristeilyllä, joka päättyi, kun alus ajoi tukkiin Konhon selällä. Alus vajosi, mutta se pystyi ajamaan rantakaislikkoon, eikä kukaan edes kastunut.
Vesibussit m/s Birger Jaarli, m/s Vanaja ja 121-paikkainen m/s Roine kuljettivat matkustajia Tampereelle ja Kangasalalle, ja vesibussi m/s Aulanko alkoi vuonna 1952 liikennöidä Vanajavedellä. Laivassa oli 185 paikkaa. 1980-luvulla Hopealinjan laivoille annettiin englanninkieliset nimet Silver Star, Silver Svan ja uusimpana Silver Sky.
Teksti: Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
http://matkailijayhdistys.com/PDF%20UUSI/9mustonen.pdf
http://www.hamewiki.fi/wiki/Vanajavesi#Hopealinja
Hämäläinen 10.9.1968.
Hämäläinen 10.7.1863
Hämetär 26.8.1916
Kivinen, Jussi, Sisävesien mikrotonnisto. Pienet höyrylaivat Suomen ja erityisesti Kainuun sisävesiliikenteessä 1870-luvulta 1960-luvulle. JYVÄSKYLÄ STUDIES I N HUMANITIES 299. Jyväskylä 2016.
Sisävesimatkailun historiasta löytyy tietoa myös osoitteesta: http://joenhiisi.blogspot.fi/2014/05/laivanvarustusta-ja-sisavesimatkoja.html
Viimeisimmät kommentit