Ei minun takapihalleni

Nimby-ilmiö on maailmanlaajuinen. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista not in my back yard. Sillä tarkoitetaan lähialueelle suunnitellun, itselle haitalliseksi koetun rakennushankkeen tai toiminnan vastustamista.

Ilmiö voi tulla esiin hyvin monenlaisten hankkeiden kohdalla. Usein on kyse syrjäytyneiden, alkoholisoituneiden, kehitysvammaisten tai muuten naapuruston mielestä alueelle sopimattomien ihmisten sijoituspaikan vastustamisesta. Mutta vastustus voi kohdistua myös tielinjauksiin, tuulivoimaloiden rakentamiseen tai oikeastaan mihin hyvänsä. Kaikille näille on yhteistä, että useimmat pitävät asiaa tärkeänä, kunhan se ei häiritse omaa elämää. Ja vaaranna oman asunnon hintakehitystä.

Vaikka hankkeella olisikin laaja kannatus, pitää suunnittelu ja erityisesti tiedottaminen hoitaa hyvin. Nykyisin puhutaan osallistamisesta. Ollaan täysin hakoteillä, jos projektia viedään eteenpäin salamyhkäisesti luottaen siihen, että kukaan ei voi enää mitään kun päästään riittävän pitkälle. Kun ihmisille lopulta selviää, mitä ollaan tekemässä, vastustus on varmaa. Jopa he, jotka olisivat hankkeen kannalla, nousevat ilman muuta barrikadeille.

Huonosta tiedottamisesta on esimerkkejä Suomessa vaikka kuinka paljon, myös Lempäälässä. Kun Attendo äskettäin aloitti mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun kiinteistön rakennuttamisen Hauralaan, tehtiin kaikki mahdolliset virheet. Rakennuslupaa haettaessa puhuttiin hoitokodista antaen ymmärtää, että kyse on vanhusten palvelulaitoksesta. Rakennustyömaalle ei tuotu mitään kylttiä kertomaan mitä ollaan tekemässä. Koneet jyrräsivät, ja veronmaksajat ihmettelivät.

Kun lopulta selvisi, että tontille tehdään mielenterveyskuntoutujien tukiasuntoja, ei ihmettely herännyt vain naapurustossa. Moni muukin mietti, miten noin ahdas paikka ilman kunnollisia piha-alueita palvelee kuntoutujia. Attendon periaatteena taitaa olla, että siellä yksiöissäänhän he istuvat. Kuntoutuspaikkojen rakennuttajat kamppailevat valituskierteitä vastaan ympäri Suomea, mutta oppi ei tunnu menevän perille. Rehellisen suomalaisen mielestä asiassa on aina hämärää, jos se yritetään tehdä salassa.

Jotkut hankkeet menevät tiedottamisen puutteesta huolimatta yllättävän pienellä vastustuksella läpi. Ainakin kanavan viereen paraatipaikalle rakennettavan voimalaitoksen olisi luullut herättävän enemmän tunteita.

Kun keväällä valitut uudet valtuutetut ja muut luottamushenkilöt palaavat kesälomiltaan, on kuherruskuukausi päättynyt. Puhumisten ja hehkutuksen aika on ohi, pitää oikeasti tehdä jotakin. Tuoreiden kasvojen on syytä ensimmäiseksi tunnustaa, että kuntalaiset eli veronmaksajat ovat heidän toimeksiantajiaan. Myös virkamiesten on syytä muistaa, että vaikka kunnalla olisi kuinka hieno uusi organisaatio, se ei saa olla itsetarkoitus. Kunta ja sen päättäjät ovat kuntalaisia varten. Avoimuudella pääsee pitkälle.

Rakentamisesta vielä: kunta siis myöntää rakennuslupia milloin mitenkin, mutta entä rakennusten purkamisvaatimukset? Kuinka monta kymmentä vuotta viranomaiset vielä katselevat Tampereentiellä Pysäkkitien kohdalla mädäntyvää rumilusta?

Piikki