Viisas vitkastelee vauvateossa vaikkei haluaisi

Kevään ja kesän aikana on uutisoitu paljon siitä, että lapsia ei synny Suomessa tarpeeksi. Syntyvyys on laskenut viimeisen kuuden vuoden ajan. Nyt mietitään, kuka tekee työt ja hoitaa vanhukset, kun hedelmällisessä iässä olevat kansalaiset eivät halua tuottaa uutta työvoimaa? Ulkomaalaiset eivät sovi työntekijöiksi, vaan heidät ajetaan mahdollisimman suurieleisesti pois.

Hallituksen leikkaukset kohdistuvat kerta toisensa jälkeen lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Onko siis ihme, ettei lisääntyminen kiinnosta? Esimerkiksi lapsilisiin ei ole tehty indeksikorotuksia sitten vuoden 2011.

Viimeisin älynväläys oli opintotukien leikkaaminen niin, että siitä kärsivät opiskelevat avoparit. Pysyvän parisuhteen muodostaminen ei toki riipu siitä, onko rakastavaisten taloudellisesti järkevää asua yhdessä.

Joka tapauksessa opintotukiuudistus suosii niitä, jotka elävät yksin, joten yhteenmuuttaminen ja yhteisen tulevaisuuden suunnitteleminen vaikeutuvat. Moni haluaa luoda ensin yhteisen kodin ja vasta sitten kasvattaa perheen kokoa.

Suomi-neito nostaa kädentynkänsä pystyyn ja voivottelee, että lapsia tarvitaan. Kylläpä huvittaa alkaa lapsentekopuuhiin, kun opiskelut venyvät muutenkin työnteon takia ja työllistyminen valmistumisen jälkeen kiikkuu vaakalaudalla. Edes yhdessä ei kannata asua.

Taloustilanne ja naisten asema saavat minut pohtimaan sitä, miten kukaan nuori uskaltaa enää nykyään perustaa perhettä. Ennen lapsia pitäisi olla ainakin yksi tutkinto valmiina ja riittävästi vakuuttavan näköistä työkokemusta, ettei jää tyhjän päälle mahdollisen kotiäitiyden- tai isyyden jälkeen.

Kun nämä kriteerit täyttyvät, ei keho enää välttämättä olekaan valmis puskemaan jälkeläisiä maailmaan. Nuoret naiset myös edelleen kohtaavat syrjintää työelämässä, koska he ovat potentiaalisessa raskautumisiässä.

Ura halutaan nykyään yhä useammin ennen perheen perustamista. Se on järkevää. Hallitus nimittäin mielellään vaikeuttaa työn tai opiskelun ja perhe-elämän yhdistämistä esimerkiksi rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta. Nostan hattua niille, jotka uskaltavat tehdä lapsia ennen opintoja tai niiden keskellä.

Loppujen lopuksi lastenhankinta on tietenkin päätös, jota ei tehdä hallituksen oikkujen mukaan. Uusia suomalaisia syntyy edelleen taloustilanteesta ja leikkauksista huolimatta. Kuulen kuitenkin omassa lähipiirissäni yhä useammin pohdintoja siitä, kannattaako tällaiseen karuun maailmaan, ja Suomeen, tehdä enää yhtään ihmistä lisää.

Miten huonosti asiat ovat vaikkapa 20 vuoden kuluttua, jolloin minun ikäluokallani voi olla teini-ikäisiä lapsia? Ihmiset, jotka muutenkin epäröivät jälkikasvun tehtailemista, saavat epäluuloilleen lisää pontta, kun naiset halutaan kotiin, toimeentulomahdollisuudet heikkenevät ja ilmastokatastrofi odottaa nurkan takana. Tietenkin jokainen vanhempi haluaisi taata jälkikasvulleen mahdollisimman hyvän tulevaisuuden.

Odotan innolla, millaisiin toimiin nykyinen hallitus ryhtyy syntyvyyden parantamiseksi. Toistaiseksi viesti on ollut lähinnä se, että ”jotain tarttis tehdä”. Odotellessani yritän opiskella Kelan vaatimaan yhä nopeampaan tahtiin, tehdä samalla töitä ja luoda uran sekä säästää rutkasti rahaa, jotta voin halutessani hankkia lapsen biologisen kellon vaatimassa tahdissa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>