Syöpägenetiikan dosentti ja syöpäbiologian alalla eturauhassyövästä väitellyt filosofian tohtori Nina Nupponen, 46, löysi Nelson-koirineen, 11,5, Lempäälästä keskeltä metsää idyllin omaksi kodikseen seitsemisen vuotta sitten. Pääkaupunkiseudun kuviot ja akateemisen maailman oravanpyörä vaihtuivat luonnonläheiseksi elämäksi omassa uudessa hirsitalossa tiedenaista nelikymppisenä kohdanneen elämäntapamuutoksen myötä.
Nupponen toimii nykyisin työkseen lääketieteellisenä yhdyshenkilönä ja asiantuntijana yhdysvaltalaisessa bioteknologia-alan yrityksessä. Yhdysvalloissa hän on toiminut aikaisemminkin vuosina 2000–02 luoden vastavalmistuneena tohtorina uraa lääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa 15 kilometrin päässä terroristihyökkäyksen kohteeksi joutuneesta Pentagonista. Työnteko kävi vaikeaksi ulkomaalaisiin kohdistettuine, mennen tullen jopa kaksi tuntia kestävine turvatarkastuksineen. Hän päätti palata takaisin Suomeen.
– Totesin järkyttyneenä, miten jälkeenjäänyttä suomalainen syöpätutkimus on. Suomalainen syövänhoito on hyvää, mutta täällä ei juuri ole rahaa poikkitieteelliseen tutkimukseen. Kliinisille tutkimuslääkäreille ei anneta aikaa tutkimuksen tekemiseen eikä potilaille siten ole yksilöllisesti räätälöityä lääkitystä, sanoo Nupponen, joka pääsi hyvine meriitteineen, joihin lukeutui muun muassa kaksi Nature Genetics -tiedelehdessä julkaistua artikkelia, suomalaisen syöpätutkija, professori Kari Alitalon johtamaan syöpägenetiikan huippututkimusyksikköön Helsingin yliopistossa.
Nupponen toimi Suomen Akatemia -tutkijana hermostokasvainten parissa vuosia, kunnes huomasi, että tunteen palo tieteen tekemisessä alkoi tulla tiensä päähän.
– En enää kokenut tekeväni innovaatioita niiden pienten palasten löytämiseksi, joilla syöpää nujerretaan. Sen sijaan huomasin olevani koko ajan kinuamassa eri tahoilta lisärahoitusta, jotta jo aloitetut projektit saataisiin viemään loppuun, hän puistelee päätään.
Kun lisäksi Nupposen suuri idoli, geenitutkija ja akateemikko Leena Peltonen-Palotie sairastui syöpään samoihin aikoihin, Nupponen alkoi ajatella, että ehkäpä hänenkin elämäänsä oli korkea aika tulla jokin muutos. Tuusulassa asunut Nupponen päätti jättää entiset kuviot taakseen ja lähteä Lempäälään, lapsuudenkodista rakkaan Tampereen kupeeseen.
Tontti uudistalolle löytyi yksityisen maanomistajan Ahtialan-Lastusten suunnasta myymältä kahden hehtaarin tontilta Helsingintien itäpuolelta. Hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeät tiedenaiselle, joka joutuu työnsä puolesta käymään usein toimipisteissä Vantaalla ja Tukholmassa.
– Sopivaa tonttia oli vaikea löytää. Laitoin ostotarjouslappuja postilaatikoihin ja kävin katsomassa sataakolmeakymmentä paikkaa ennen kuin löysin tämän tutun kautta, sanoo luonnonrauhaa rakastava Nupponen vuonna 2010 mäen päälle rakentamassaan talossa.
Ympärivuotisen talon naapurit ovat kaikki kesäasukkaita.
– Ja hirviä. Ensimmäisenä talvena hirvet söivät pihan taimet, ja yksi uroshirvi yritti terassilta sisälle ennen kuin tontti ympäröitiin riista-aidalla. Nyt pidän silmäni ja korvani auki villisikojen varalta.
Luonto vetää Nupposta puoleensa. Aikaisemmin, Nelson-koiran ollessa vielä nuori, kaksikko taivalteli usein lähistöllä kulkevalla Birgitan polulla.
– Toivottavasti kunta säilyttää Birgitan polun varrella olevan laavun ja yöpymispaikan lähistöllä omistamansa alueen virkistyskäytössä eikä myy sitä esimerkiksi jollekin leirintäalueyrittäjälle, pahansisuiseksi akaksi itseään kutsuva Nupponen huolestuu.
– Pörrörakas pitkäkarvainen collie Sir Nelson kehkeytyi muutama vuosi sitten julkkiskoiraksi, kun siitä löytämäni punkit vahvistettiin Lempäälän saavuttaneiksi taigapunkeiksi. Taigapunkki-invaasio on sittemmin jatkanut leviämistään.
Nupposen uusi rakkaus ovat daaliat. Hän risteyttää kukkakaunottaria kotonaan, puutarhassa ja itse rakentamassaan kasvihuoneessa. Amerikkalaiseen daaliaharrastajien yhdistykseen kuuluvalla Nupposella on terassi täynnä mitä kauneimpia ja kookkaimpia daalioita; itse asiassa hänellä on Suomen suurin daaliakokoelma, josta Kotipuutarha-lehdessä julkaistiin viime vuonna näyttävä juttu.
Harrastus sai alkunsa Lempäälässä.
– Pitäähän ihmisen jotain luoda. Jos ei geenejä muokkaa, niin sitten jotain vaatimattomampaa, Nupponen naurahtaa.
Miten ihmeessä joku saa kauniit ja värikkäästi kukkivat kukkaset kukoistamaan ulkona Suomen suvessa?
– Daalia on niin kiitollinen ja terve kasvatettava. Viime vuosien sadekelit tosin tuovat haastetta kasvatukseen. Kukkien pitäisi saada kuusi tuntia auringonvaloa vuorokaudessa, jotta nuput aukeavat.
Viimeisimmät kommentit