Onkikisassa on vanhanajan viehätystä

AKT:n kansallinen onkikilpailu veti innokkaita Lempäälän kanavan rannalle onneaan kokeilemaan. Kuva: Antti Raunio

Lempäälän kanavan rannalla on säpinää. Noin 50 onkijaa on ryhmittynyt rannan molemmin puolin. Alkamassa on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kansallinen onkikilpailu, joka pidettiin tänä vuonna Lempäälässä. Vaikka kisa otetaan tosissaan, ei tällä kertaa tärkeintä ole saalis, vaan yhdessäolo tutussa porukassa.

Kilpailulaji on korostetusti onginta, ei kalastus. Säännöt rajaavat tarkasti, ettei vedestä saa kalastaa, ja että mäskäys on kielletty. Vanhanaikainen mato-onginta pääsee kunniaan.

Kilpailun tuomarina toimiva Jan-Peter Holm tarkentaa, että kalastuksen eri lajeille voi järjestää omat kisansa, mutta mato-onginta pidetään vain mato-ongintana.

– On hienoa, että ihmiset yhä käyvät kalassa. Mato-onginta on jokamiehen oikeus, ja tällaiset kilpailut ovat usein todella mukavia tapahtumia, Holm tuumii.

AKT:n kalakisassa on kyse ennen kaikkea yhteisöllisyydestä. Tampereen seudun linja-autohenkilökunnan järjestämä kisa on osoitus voimasta, joka saa samanhenkiset ihmiset yhteen.

Ja kun kerran on tultu kisaamaan, niin sääntöjä noudatetaan. Tuomaristo siirtää vanhemman herrasmiehen oikealle kisa-alueelle, kun merkki jäi innostuksessa huomaamatta. Kello 11 annetaan äänisignaali, että onget saa laskea veteen. Yksikään siima ei viiltänyt vettä ennen äänimerkkiä.

– Kyllä tänne tulleet osaavat todella kalastaa, eivät ole mitään sunnuntaionkijoita. Sen huomaa siitä, millä hartaudella sääntöjä noudatetaan, kertoo järjestelytyössä mukana oleva Jarkko Sorvali.

Tampereen seudun linja-autohenkilökunnan puheenjohtaja Rauno Kuusisto (vas.)  avasi kilpailut, ja tuomari Jan-Peter Holm selvitti säännöt ja kisa-alueen. Kuva: Antti Raunio

Keski-Euroopassa suuressa suosiossa

Kisailijoita odotettiin jopa 150:ä, väkimäärä on Tampereen seudun linja-autohenkilökunnan puheenjohtajalle Rauno Kuusistolle pieni pettymys. AKT:n kansalliset onkikilpailut olivat järjestyksessään toiset. Kilpailu oli ainoastaan liiton jäsenille.

– Ensimmäiset pidettiin Lappeenrannassa, ja silloin saimme ajatuksen, että miksei Lempäälässäkin voisi järjestää. Valitettavasti väki vähenee näissäkin piireissä, mutta olemme silti ylpeitä omasta liitostamme ja sen aktiivisesta toiminnasta, Kuusisto sanoo.

Lappeenrannasta kisailemaan lähtenyt Janne aloitti päivänsä jo kuuden aikoihin nousemalla bussiin. Mato-onki on tarttunut kesän mittaan muutaman kerran käteen, enemmän aikaa on mennyt virvelöinnissä.

– Tällä kertaa ei ole oikein syönyt. Melkein sama tulos kuin istuisi Saimaan kanavalla, Janne naurahtaa.

Paljon kalastuskilpailuita tuomaroinut Holm arvostaa onkikisojen ilmapiiriä.

– Usein näissä otetaan löysin rantein, tullaan viettämään aikaa hyvässä seurassa ja sen lisäksi onkimaan.

– Keski-Euroopassa ongitaan madolla enemmän kuin missään muualla. Suomessa tämä tuntuu olevan aliarvostettu tyylilaji. Keski-Euroopasta Suomeen tulevatkin kaikki viimeisimmät ongintatrendit, Holm tietää.

Vaikka kalastus on tekniikan kehittyessä välineistynyt, on perinteiselle tyylille yhä kysyntää. Kesäpäivä kuluu mukavasti kivennokassa kykkien ja ongenvapaa tarkkaillen. Jos vaikka kohta nappaisi!

Tuomari Jan-Peter Holmin mukaan kanavan rannoilla on oivat vedet mato-ongintakisalle. Kuva: Antti Raunio

Kilpailijoiden varustus oli kohdallaan, jos isompi vonkale olisi käynyt koukkuun. Kuva: Antti Raunio

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?