Aivopestyt asiakkaat

Millaisia me suomalaiset olemme? Uskaltaako kansanluonteestamme edes sanoa mitään, kun näinä aikoina suomalaisuuden rajoja on laajennettu?

Turvallisinta on keskittyä perinteiseen käsitykseen kansamme luonteesta. Hyvän johdannon aiheeseen saa lukemalla Suomen kansan sananlaskuja. Ne sisältävät viisauksia, joihin suomalaiset ovat aina luottaneet.

Usko ahkeraan työntekoon, koska ”Jumala ei laiskoja ruoki”, ja rehellisyyden arvostaminen tulevat sananlaskuissa monin tavoin esiin. Tärkeää on luottaa omin käsin ja omin voimin tekemiseen. Kunnollinen työnteko on arvossaan, mutta kaikenlainen herrastelu on pilkan kohteena. Tämä piirre ei ole jäänyt vain agraariyhteiskunnan aikaan, vaan jonkinlainen herraviha tulee nykyisinkin esiin, kun vähän pintaa raaputtaa.

Väinö Linna kuvasi samaa ilmiötä Tuntemattomassa sotilaassa. Hänen luomansa mainiot tyypit hoitivat asialliset hommat, mutta pokkurointi herrojen edessä oli heille myrkkyä. Kannattaa huomata, että herraviha voi kohdistua sekä miehiin että naisiin. Joka tapauksessa Suomessa alkavat helposti nousta karvat pystyyn, kun joku luulee itsestään liikaa.

Tuota taustaa vasten tuntuu ihmeelliseltä, että olemme antaneet aivopestä itsemme nöyriksi asiakkaiksi. Onko se perua sotien jälkeisestä ajasta, jolloin kaikesta oli pula? Tuskin. Meidät on vain opetettu tekemään kaikki itse, palvelemaan itseämme. Yrittäjän ainoa rooli on monessa tapauksessa vain rahastaminen.

Ei tarvitse mennä kovinkaan pitkälle Suomen rajojen ulkopuolelle, kun yrittäjien palveluasenne muuttuu. Poikkeaminen kahvilaan on nautinto, voi mennä pöytään ja heti on tarjoilija palvelemassa. Suomessa asiakas yrittää ensin omin nokkineen selvittää, mitä tässä kahvilassa mahtaa olla tarjolla, hakee sitten märän tarjottimen ja jonottaa linjastolla kunnes pääsee kassalle. Siellä seisovalta henkilöllä on sanottavana vain summa ja nykyisin pakollinen kysymys: ”tarvitko kuittia?” Kahvit juotuaan asiakas vie tietysti itse astiansa keräyspisteeseen.

Tiedän jo kahvilayrittäjien vastauksen. Palvelu vaatii henkilöresursseja, palkkakustannukset nousevat eikä kannattavuus kestä sitä. Miten palvelu sitten muualla voi kannattaa? Palkkataso esimerkiksi Saksassa on vähintään Suomen luokkaa, ja yrittäjät huolehtivat veroistaan toisin kuin ehkä etelämpänä tapahtuu.

Kun palvelu kutistetaan äärimmilleen, kulut tietysti pienenevät, mutta samalla myös liiketoiminnan ansaintamahdollisuudet kapenevat. Yrittäjän mielikuvituksen pitäisi ulottua laajemmalle kuin kustannusten vähentämiseen. Kannattavuudessa on kaksi tekijää, tulot ja menot. Suomalaisten huonoa myyntitaitoa on vientikaupassakin moitittu, olisiko siinäkin kyse palveluhaluttomuudesta?

Lempäälä on saamassa uuden uljaan keskusta-alueen. Löytyisikö jostakin rohkea yrittäjä, joka uskoisi laatuun ja palveluun? Olisi hienoa tuntea olevansa toivottu asiakas, voisi istua nauttimaan ystävällisestä palvelusta ja lähtiessään ostaa kovakuorista, juuri paistettua leipää.

Piikki
Kirjoittaja nauttii hyvästä palvelusta

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>