Ennen ihmisten elämänpiiriin kuului monia sukupolvia ja yhteiselo oli moninaista. Lasten elämään kuuluivat isovanhemmat, jotka hoitivat ja kasvattivat vanhempien rinnalla lapsia. Lapset oppivat asioita isovanhemmiltaan, kun he yhdessä puuhastelivat arjen askareissa. Ajan myötä asiat kuitenkin muuttuivat. Isovanhemmat jäivät asumaan kauas lapsenlapsistaan, kun lasten vanhemmat muuttivat työn perässä kaupunkeihin ja taajamiin.
Lapset eivät enää tapaa elämässään vanhuksia ja näin sukupolvien välinen kuilu on syvenemässä. Jotta lapsista kasvaa vastuuntuntoisia ja toiset huomioonottavia ihmisiä, he tarvitsevat aikuisia ja vanhuksia elämäänsä. Arvomaailma opitaan vuorovaikutuksessa vanhempiin ihmisiin, ei ainoastaan omiin vanhempiin, vaan myös isovanhempiin. Lapset tuovat
iloa ja pulppuavaa elinvoimaa myös vanhusten elämään. Eli asia on tärkeä molempiin suuntiin.
Vesilahden nuorisotoimi panostaa omalla toiminnallaan lasten ja vanhusten vuorovaikutusta. Aiemmin nuoret ja ohjaajat ovat käyneet soittamassa ja laulamassa sekä pelaamassa bingoa vanhainkodilla. Joutohetkien seura on vieraillut nuorisotila Nurkalla muutamaan otteeseen. Silloin lapset ja seniorit ovat muun muassa tietovisailleet keskenään, koristelleet täytekakkuja ja pelanneet biljardia.
Tällä kertaa Anttilanhovissa Oona Starast,16, lauloi kolme kappaletta nuoriso-ohjaaja Kristian Leppäsen säestyksellä. Nuoret jousisoittajat Suvi Viljanen,12, ja Saga Kalliokulju,12, esittivät kauniin viulu–sello -konsertin. Päivän kruunasi Vesilahden ”Copperfield”, taikuri Tiitus Valtamo, 17, huikealla esiintymisellään.
teksti: Kristian Leppänen
kuvat: Katariina Onnela
Viimeisimmät kommentit