Olen heittelemässä lippaa Kuokkalankoskilla. Saan heitellä melko kauan ennen kuin nappaa. Olen heitellyt jo tunteja, kunnes vapa taipuu ja joku alkaa viedä siimaa kelasta nopeasti. Vihdoinkin nappasi! Viiden minuutin taistelun jälkeen saan kalan haaviin. Kyseessä on taimen ja se näyttää isolta. Toivottavasti se olisi isompi kuin viime viikolla, jolloin sain 52cm pitkän taimenen.
Ville Nousu on innokas kalastaja.
Eräs kalastuksenvalvojakin on huomannut kalani. Ennen kuin ehdin huokaistakaan onnesta kunnolla, vaihtuu se vain parin päivän sisällä toiseen pettymykseen. Kala on mitattu, todettu alamittaiseksi ja vapautettu. Sain kuulla mitan vasta, kun kala oli jo vedessä. Vielä enemmän otti päähän, kun kuulin mitaksi 58cm. Siis kaksi senttiä alle rajan. Elämäni toistaiseksi pisin ja isoin taimen, josta en edes ehtinyt ottaa valokuvaa, päästetään takaisin! Ajatelkaa omalla kohdalla, saati sitä, että olin tuolloin vasta 13-vuotias.
On tietenkin väärin syyttää tästä valvojaa. Hänhän tekee vain työtään. Mutta en usko, että sellaisen taistelun ja riuhtomisen jälkeen kalan on ainakaan huomattavasti parempi enää elää siellä vedessä, saati virtaavassa koskessa. Siinä vaiheessa kalan voimat ovat loppu, ja leuka ainakin sen verran pipinä, että se tuskin mitään enää syökään. Se siis käytännössä kituu kuoliaaksi vedessä.
Erään tutkimuksen mukaan kalan hermot ja aistit ovat jopa ihmisen vastaavia tarkempia. Eli mietitäänpä, että omaan suuhun laitettaisiin vaikka Professor-uistin. Sitten pyydetään jotakuta riuhtomaan sitä siiman avulla. Jos joku ei arvaa mille se tuntuu, kokeilkoot itse. Tai jos joku väittää, ettei tunnu miltään, kalastakoot ihan miten haluaa minun puolesta.
On monia syitä laskea kala takaisin. Se voi olla liian pieni syötäväksi, alamittainen, tai kalastaja kalastelee vain harrastaakseen. Ensimmäinen on mielestäni ihan pätevä syy, mutta kahteen viimeiseen voidaan vaikuttaa.
Kalojen alamitat ovat joidenkin lajien suhteen melkoisia. Kuten taimenen alamitta on 60cm. Mielestäni se saisi olla sen 50cm, kuin Lapissa. Muut alamitat ovat mielestäni ihan ok. Vaikka nekin voisi joku viisaampi miettiä uudestaan. Miettiä uudestaan ei tarkoita, että mitään olisi välttämättä muutettava. Asia vain katsottaisiin ja mietittäisiin uudestaan. Toisaalta isot kalat ovat ekologisesti tärkeitä. Miksei kaloilla siis ole sillä perusteella ylämittaa? Mitat voitaisiin puolestani miettiä, tai joissain tapauksissa päivittää uudelleen.
Onko kyse osittain asenteesta? Eniten muuttamista on siinä, että kalastetaan kaloja ja lasketaan takaisin. Tämä on mielestäni hyväksyttävää, mikäli kala on liian pieni hyötykäyttöön, eli ruokapöytään. Mutta sitä, että lasketaan takaisin ruoaksi soveltuvia kaloja, en oikein tahdo hyväksyä. Tässä on kuitenkin toisinaan ristinä syömäkokoa suurempi alamitta. Joskus kala sopii nipin napin paistinpannulle, mutta ei yllä mittanauhalla tarpeeksi pitkälle.
Asiaan voi olla useampia ratkaisuja. Joko mietittäisiin kalojen määrää enemmän kuin kokoa, vaikka sekin täytyisi pitää mielessä. Tai sitten asetettaisiin alamitat sellaisiksi, että alamittainen kala ei olisi enää edes ruokakala. Asia on varmasti monimutkainen. Silti ratkaisu löytyisi varmasti, jos asia punnittaisiin joka puolelta ja käytettäisiin järkeä. En osoita tällä ongelmalla missään nimessä pelkästään Lempäälää tai Vesilahtea, vaan koko Suomea.
Pääpointtina kuitenkin on se, että ruoaksi soveltuvia, varsinkaan alamitat ylittäviä kaloja ei tarvitse laittaa takaisin. Saatan itsekin joskus mennä vain heittelemään, ja mikä onkaan isompi yllätys kuin saada ”vahingossa” kalaa. Mahdollisten ruoaksi sopivien kalojen takia minulla on kuitenkin aina muovipussi tai ämpäri mukana. Ensimmäistäkään ruokakalaa ei mielestäni tarvitse pistää takaisin veteen. Jos ei itselle maistu, voi kaloilla ilahduttaa vaikka sukulaisia tai naapureita.
teksti: Ville Nousu, Lempäälän-Vesilahden Sanomien tet-harjoittelija
Viimeisimmät kommentit