Vanhusneuvosto, tärkeä vaikuttaja

Normaalien luottamushenkilöpaikkojen lisäksi kunnissa täytettiin vuoden alussa myös vähemmän näkyviä paikkoja. Ikäihmiset, vanhukset, jäävät yhteiskunnassa nykyisin vähemmälle huomiolle, etten sanoisi unholaan. Monien on vaikea myöntää, että yhteiskunnassamme on väitteistä huolimatta nähtävissä ikärasismia. Vesilahden sivistystoimen johtajan valintakiemuroissa oli saamani tiedon mukaan viitteitä siitä. Parhaiten se näkyy tänään esim. siinä, että ikääntyvien on vaikea päästä työhön. Heitä ei huolita. Omaishoito on monissa kunnissa retuperällä, pari esimerkkiä mainitakseni.

Monissa kunnissa on parin viime vuosikymmenen aikana perustettu vanhusneuvostoja tai vanhus- ja vammaisneuvostoja. Niiden tehtävänä on ollut nostaa kunnallisessa päätöksenteossa esiin ikäihmisiin ja vanhuksiin liittyviä kysymyksiä. Tehtävänä tavallaan valvoa ja muistuttaa, että he ovat olemassa. Mutta myös tehtävänään antaa lausuntoja kunnallisista hankkeista. Sellaisia ovat mm. kaavoituskysymykset, kunnalliset rakennushankkeet, esim. vanhustentalot, terveyskeskusten vuodeosastot, omaishoitoon liittyvät kysymykset, vanhusten selviytyminen kotioloissa mahdollisimman pitkään, sotaveteraani- ja -invalidiasiat ja lausunnot kulloisestakin talousarviosta. Tietenkin myös vammaisten elämään liittyvät monet ongelmat ja hankaluudet. Tärkeää on myös vaatia kunnallisilta päättäjiltä varoja yleisten infotilaisuuksien järjestämiseen vanhuksia koskevissa asioissa.

Neuvostosta, sen puheenjohtajasta ja tietenkin myös jäsenten aktiivisuudesta jää riippumaan, mitä asioita se katsoo tärkeäksi käsitellä ja erityisesti, millaisista kunnallisista suunnitelmista se haluaa sanoa sanansa eli antaa kunnallisille päättäjille käsityksensä suunnitelmista vanhusten osalta.

Muistuu mieleeni muutaman vuoden takaa, kun Vesilahden vanhus- ja vammaisneuvosto pyysi saada nähtäväkseen uuden suunnitteilla olevan terveyskeskuksen piirustukset. Piirustuksia tarkasteltuaan neuvosto huomasi neljä kohtaa piirustuksissa, jotka liittyivät vanhusten asioimiseen terveyskeskuksessa. Neuvosto esitti niistä näkemyksensä ja ne korjattiin toivotulla tavalla. Kunnan rakennustoimikunnalta ne seikat olivat jääneet huomaamatta.

Kun yhdistykset nimeävät neuvostoon ehdokkaansa, ei ole samantekevää, kuka sinne valitaan. Neuvoston jäsenten olisi aktiivisesti seurattava, mitä kunnallisessa päätöksenteossa kulloinkin tapahtuu. Neuvoston ja sen puheenjohtajan tulee olla ajan hermolla ja pyytää nähtäväkseen kaikkia niitä suunnitelmia, jotka mahdollisesti liittyvät ja koskettavat ikääntyviä ja vanhuksia. Neuvosto ei täytä tarkoitustaan, jos se muutaman kerran toimikautenaan seurustelee kahvikuppien ääressä tai antautuu ehkä kunnallisen viranhaltijan ohjaukseen. Kaikkein pahinta on, jos valittava istuu siellä tuppisuuna ja tietämättömänä oman kunnan asioista.

Heikki Eronen