Kun Nurkkaan saapui harvinaisia vieraita Joutohetkien Seurasta, olivat bingoemännät tavallistakin tarkempina voittorivejä tarkistaessaan. Kaikki kunnossa, toteavat Ella Kiuru (oik.), Edla Bamberg ja Satu Sirén. Kuva: Arto Hämäläinen
Vesilahden kirkonkylän nuorisotila Nurkassa oli jännät paikat, kuten aina perjantaibingon aikaan. Viime perjantaina jännitystä oli ilmassa tavallistakin enemmän, sillä palkinnot olivat poikkeukselliset harvinaisten vieraiden kunniaksi. Nuorten lisäksi paikalle oli saapunut parikymmentä virkeitä eläkevuosiaan viettävää hauskan yhdessäolon ystävää Joutohetkien Seurasta.
Ajatus ikäpolvien rajat kunnolla ylittävästä tapahtumasta heitettiin seurassa ilmaan viime syksynä. Idean äitinä voidaan pitää liikunta- ja nuorisosihteeri Sari Juutia, joka tuolloin oli seuran vieraana. Hän toivotti joutohetkeläiset tervetulleiksi vastavierailulle tutustumaan kunnan nuorisotilaan ja sen toimintaan. Ohjelmassa oli bingon lisäksi tutustuminen seinän takana sijaitsevaan kuntosaliin, kahvit nuorten leipomine pullineen sekä biljardia ja tietysti paljon vapaamuotoista jutustelua.
Bingo ei vanhene koskaan
– Niilo 37! Otto 63! kuuluttaa bingoemäntä, ja tunnelma pöytien ääressä senkuin sähköistyy. Lopulta myllystä tipahtavat ne ratkaisevat pallot.
– Bingo! hihkaisee onnellinen pelaaja. Hieno puukuksa ja kahvipaketti päätyvät voittajan kainaloon tarkistuslaskennan jälkeen.
Nuoria bingoemäntiä ei tavanomaisesta poikkeava yleisö tuntunut jännittävän.
– Vähän sai käyttää enemmän ääntään, kun kaikki ei välttämättä kuule. Mä oon kuitenkin aika kovaääninen ihminen, tuumi Edla Bamberg, kymmenen ikävuotta.
Nuoriso-ohjaaja Jarmo Kiljunen piti tapahtumaa oivana tilaisuutena kaventaa sukupolvien välistä kuilua ja samalla avata nuorisotilan ovia kuntalaisille. Moni saattaa luulla, että kyseessä on kovinkin suljettu tila.
– Nurkkaan ovat kaikki kuntalaiset tervetulleita. Voi tulla ihan spontaanisti, aikaa varaamatta. Kun kertoo, kuka on ja millä asialla, saa meiltä varmasti kahvit ja esittelykierroksen.
Sota-ajan lapsi ei voi kuin ihastella
Aili Saarinen, 77 vuotta nuori, ihasteli näkemäänsä ja kuulemaansa.
– On hienoa huomata, miten Vesilahden kunta tarjoaa nuorilleen tällaisen turvallisen paikan viettää aikaa. Tällaisesta tilasta haaveiltiin hartaasti omina nuorisolautakuntavuosinani. Lopulta se saatiin koululaajennuksen myötä ja samalla nuoret pois kyliltä pahanteosta.
Saarinen muistaa omat varhaisvuotensa sota-aikana. Eroa olosuhteissa on tämän päivän nuorison vaikea käsittää.
– Kyllä teillä on ollut sitten surkea lapsuus, sanovat lapsenlapseni, kun kerron heille noista ajoista, naurahtaa Saarinen.
Epävirallisten joutohetkeläisten epävirallinen tiedonkuljettaja Pirjo Hakuni koki myös Nurkka-vierailun piristäväksi.
– Odotusten mukaista, erittäin hauskaa. Sukupolvien tulisi kohdata enemmänkin, sillä se lisää ymmärrystä ja elämäniloa. Suomessa on ollut tapana lokeroida ikäryhmät poteroihinsa. Kaikki täällä kokemani kertoo, että Vesilahti pitää huolen nuoristaan.
Ihmisen arvo ei ole iästä kiinni
Vesilahtelaisilla nuorillakaan ei tuntunut olevan pahaa sanottavaa varttuneista vieraistaan. Tunnelma oli kuulemma mukavan leppoisa ja kirosanoja ilmassa tavallista nuorteniltaa vähemmän. Nuoria ei haittaisi, vaikka samanlaisia tilaisuuksia olisi enemmänkin.
Nykynuorten elämässä kontaktit edeltäviin sukupolviin voivat jäädä vähiin. Aili Saarinen tietää syyn ja seuraukset.
– Monilla lapsilla ei ole isovanhempia saatavilla. Silloin voi olla vaikea oppia ymmärtämään vanhan ihmisen arvoa ja merkitystä. Ei me kaikki ihan seniilejä olla.
Viimeisimmät kommentit