Kymmenettä kertaa järjestetetyt Special Olympics Talvimaailmankisat olivat menestys Suomen joukkueelle, joka kahmi mitaleita ja pistesijoja. Lempäälästä kisoihin lähti nelihenkinen taitoluistelujoukkue kovin odotuksin.
Rosa-Marie Vuorentie, Hanna Lahtinen, Elina Salminen ja Saul Päivinen ylittivät kaikki odotukset ja palasivat kotimaahan kolme eriväristä mitalia mukanaan. Heikoinkin sijoitus oli neljäs.
Kultamitalin nappasi kuljulainen Saul Päivinen. Nuorukainen oli luonnollisesti tyytyväinen suoritukseensa, vaikka pakollisten kuvioiden ykkössija vaihtuikin vapaaohjelmassa kakkoseksi.
Sairastelu oli pilata kaiken
– Pienestä se oli kiinni, mutta hyvin meni. Sattumalta tuli voitto, toteaa vaatimaton Päivinen.
Kyseessä ei todellakaan ollut sattuma, vaikkakin melkoinen yllätys. Pohjana 17-vuotiaalla lahjakkuudella on kymmenisen vuotta tiukkaa taitoluistelutreeniä. Päivisen sijaisperheen vanhemmat Leea ja Jouni Salonen kertovat, että pojan voitto Talvimaailmankisoissa maistui erityisen makealta myös siksi, että keväälle osunut pitkä harjoittelutauko tuntui vievän menestysmahdollisuudet.
– Kisoihin lähtö varmistui noin vuosi sitten. Sitten alkoi puolen vuoden sairasteluputki influenssoineen ja keuhkokuumeineen. Vasta elokuussa poika pääsi treenaamaan tosissaan, neljä kertaa viikossa, muistelee Leea Salonen epäuskon täyttämiä kuukausia.
Päivisen ja koko lempääläisjoukkueen menestyksen salaisuutena Saloset näkevät urheilijoiden asenteen, joka esti luovuttamasta vaikeinakaan hetkinä, sekä kauan kuvioissa mukana olleet valmentajat Tanja Töyrylän, Laura Mäenpään ja Anne Tinganderin.
Hokkarit vaihtuivat taitoluistimiin
Päivinen on liikkunut pikkupojasta saakka. Taitoluistelu valikoitui lajiksi sattuman kautta. Alkuperäinen ykköslaji oli jääkiekko, mutta kun olisi pitänyt päästää kehitysvammainen pikkupoika lätkäjoukkueeseen, loppui treenien vetäjiltä kesken joko ammattitaito tai rohkeus. Päivinen ei lannistunut, vaan päätti kehittää luistelutaitoaan taitoluisteluvalmentajan opastuksella.
Sille tielle nuorukainen jäi, eikä enää lajia vaihtaisi, vaikka seuraakin tarkasti suosikkiensa Tapparan ja Anaheim Ducksin otteluita.
Etelä-Koreasta kotiuduttuaan Päivinen on ottanut rennosti viikon verran. Kisarasituksista on toivuttu lepäilemällä ja keskittymällä opiskeluun Aitoon koulutuskeskuksen Peltolammin yksikössä. Valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa olevan nuorukaisen ammatillinen kiinnostus suuntautuu kiinteistönhuoltoalaan.
Varalan Varppis maaliskuussa
Nuorella miehellä on kuitenkin nuoren miehen lähes ehtymättömät voimat, joten mieli tekee jo entistä kovempiin treeneihin. Seuraavan kerran Päivinen nähdään kilpajäällä 23. maaliskuuta, kun Tampereella järjestetään Varalan Vappis -kutsukilpailu. Vapaaohjelmakilpailu kisataan Tesoman jäähallissa.
Kisareissulta Etelä-Koreasta Päivinen sai rutkasti itseluottamusta ja lisäintoa. Nuori mies haluaa selvittää, missä omat rajat taitoluistelijana ovat. Jo ensi syksynä onkin tarkoitus siirtyä kilpailemaan nykyiseltä L3-tasolta pykälää ylemmäksi. Mielessä siintelevät seuraavat Talvimaailmankisat Itävallassa 2017.
Hei Saul. Itse sairastui kisareissulla ja se pilasi koko matkan aikeet. En edes viitsi kertoa kaikea siitä. No kerron vaan sen että kerran hiihdin siellä Etelä – Korean hangella sitten sairaus vei lasaretiin. Kun pääsin Inceonen kentällä koneelle johtavalle käytävälle, et arvaa miten nopeasti sitä kuilua myöde menin? Menin muuten juosten. Muistan sen nyt ja ikuisesti lopun ikäni. Kuinka juoksin lentokoneelle. Koneen oven lähettyvillä pysähdyin hetkeksi. Näky sai pysähtymään. Halusi laskea renkaat. Niitä oli kymmenen.
Niiden kymmenen päällä seisoi pitkä valkoinen lentokone. Olipa mahtava näky. Loput kävelin. Astuin se näyn sisään. Istui kiinnitin vyöni ja toivoin nopeasti kotiin. Kyyti lähti tasasen pehmeästi rullaten matkaan. Hetkeä myöhemmin valtaisan mekkalan saattelemana tuo komistus ampaisi ilmaan ja vieden tiehensä kaikki meidät ketkä sinne lentokoneeseen olivat astuneet. Niin me kaikki matkustimme koteihimme. Muistan vielä senkin että mitä vielä 16.30 lähtevään junaankin ehdimme. Se toi meidät Pieksämäelle klo 21.19 mennessä kotiin olimme 21.30. Se oli FINNAIR illaksi kotiin.