Lempääläläisen Kirsti Kurosen ensimmäinen aikuisten romaani on kuvaus syöpää sairastavan naisen pelosta ja vapautumisesta. Sairauskertomus se ei silti ole.

Irti päästä

15KirstiKuronen2

Kirsti Kuronen ripottelee tekstiinsä erilaisia kulttuurisia viitteitä, mikä lisää omalta osaltaan tarinan kiinnostavuutta. Kuva: Elias Lahtinen

Kirja kuoleman läheisyydestä, elämän rajallisuudesta ja luopumisesta. Vaikuttaa raskaalta. Sitä Kirsti Kurosen hiljattain ilmestynyt teos Ammeiden aika (Robustos, 2013) ei silti ole. Topelius-palkitun lasten- ja nuortenkirjailija Kurosen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani laajenee mielenkiintoiseksi kertomukseksi unelmien toteuttamisesta, oman sisäisen äänen seuraamisesta ja perhesiteistä. Niistä elämän langoista, joista muodostuu ihmiselämän kuvakudos.

Teoksen päähenkilöllä 47-vuotiaalla Iiris Klingstenillä on persoonallinen kylpylä keskellä kaupunkia, ihana perhe ja vanha huvila. Elämä on kutakuinkin mallillaan paitsi, että Iiris sairastaa syöpää. Elämä heittää muitakin yllätyksiä, kuten salaperäisen nimettömien kirjeiden kirjoittajan ja vanhaan huvilaan kätketyt perhesalaisuudet. Muistoissa vaalimaltaan isoäidiltään, Mumulta, Iiris saa kirjeen, jossa Mumu kertoo totuuden.

Kuronen ei aseta päähenkilönsä päähän sädekehää: Iiris on luovuutensa ja urheutensa rinnalla myös itsesäälissä kierivä ja kateellinenkin. Persoonana Iiris on irti arkitodellisuudesta; hän on mukana todellisessa elämässä, mutta samalla sen ulkopuolella. ”Iiris on päättänyt edetä ilman rationaalisuuden häivettä”, Kuronen kuvaa. ”Hattarapää”. Iiris on normaalia herkempi henkilö, jolle elävät ja kuolleet ovat melkein yhtä läsnäolevia. Päähenkilön ajatuksia ja mielipiteitä on kirjoitettu auki, kenties liikaakin. Iiriksen perimmäisissä pyrkimyksissä on kyllä pohdiskeltavaa. Silti Iiris jää päähahmona ohueksi.

Viipyilyjä ja sivupolkuja

Kirja kutoo lukijan valloittavasti mukaansa, mutta välillä loimilangat katkeavat, kun typistetyt lauseet, yksittäiset sanat kuin huudahduksina ja solmuina ottavat pirtaan. Teoksen näkökulma on pääosin Iiriksen ja kertoja Iiriksen tajunnanvirta. Siksi ja tilanteeseen sopien lauseet ovat vaillinaisia, ja poukkoilevia kuin ajatukset jokaisen päässä. Toiselle oma ajatuksenjuoksu näyttäytyy hyppelehtivänä ja rikkonaisena. Lukija ei silti voi mitään, että osa lukunautinnosta menee tekstin ymmärtämiseen.

Ammeiden aika ei ole arkirealismia ja se onkin tyypitelty kaihonaivistiseksi melodraamaksi. Romaania kuitenkin lukee, jos suostuu sen viipyilevyyteen ja sivupolkuihin. Kauniita tunnelmakuvia sillä on tarjota monia. Kuronen myös ripottelee tekstiinsä erilaisia kulttuurisia viitteitä, mikä lisää omalta osaltaan tarinan kiinnostavuutta.

Vaikka teoksen päähenkilö on syöpää sairastava nainen, sairaskertomus Ammeiden aika ei ole. Ammeiden aika on kuvaus ahdingosta ja pelosta, mutta myös kasvusta ja vapautumisesta. Se kertoo kauniisti kaipauksesta ja on myös eräänlainen selviytymistarina. Siinä on rohkeutta ja päättäväisyyttä.

15KirstiKuronen3

Ammeiden aika on Kirsti Kurosen ensimmäinen aikuisten romaani.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>