Moniko kyläyhteisö miettii parhaillaan, että kylän kännyköille, läppäreille tai tableteille pitäisi rakentaa yhteinen suojarakennus? Tuskin ainutkaan.
60 vuotta sitten tiedontulvan keräämistä varten tarvittiin kylän yhteinen paikka. Näin ajattelivat ainakin Vesilahden Toivolan kyläläiset. He rakensivat Kankaisten talon maitolaiturin viereen postikopin.
Koivistalhontien ja Ahvenistontien risteys oli ja on yhä tärkeä tukiasema kyläläisten sosiaaliselle kassakäymiselle ja tiedon jakamiselle. Aikoinaan siinä pyörähti myös meijeriauto, joka haki maitotonkat ja toi paluukuormassa voit ja juustot. Postikopille tultiin myös silloin, kun kauppa-auto kulki.
Posti huolehti aiemmin noin 60 kyläläisen uutisvirrasta ja kirjelähetyksistä. Nyt kylällä on kymmenkunta taloutta, ja kesällä mukavasti mökkiläisiä. Postitalon sisälle tuodaan enää ainoastaan Erkki Kankaisen postit. Kopin seinässä olevat postilaatikot ahmaisevat kolmen talouden kirjeet ja lehdet.
Rakennuspuut ja työ talkoilla
Toivolan kylän postinjakeluun tuli käännekohta vuonna 1953. Sitä ennen kylän taloilla oli omat vuorot hakea kyläläisten postit Narvasta. 60 vuotta sitten postilaitos ryhtyi parantamaan palveluaan ja kuljetti lehdet ja kirjeet kylien sekatavarakauppoihin tai muuten keskeisiin kohtaamispaikkoihin. Toivolassa ei ollut oikein paikkaa, mihin postipinon jättää.
Muutos innosti toivolalaisia.
– Meidän kylällä päätettiin rakentaa postitalo. Maatalot antoivat lautoja ja työ tehtiin talkoilla, Erkki Kankainen kertoo.
Hän ei talkoista paljoa muista, sillä mies oli silloin aivan pieni. Kankainen toteaa, että vuosien saatossa rakennuksesta on pidetty hyvää huolta, muun muassa sen maalipintaa on uusittu aika ajoin.
– Eiköhän me alkavana kesänä se taas maalata, hän pohtii.
Postimökki on rakennettu 60 vuotta sitten. Erkki Kankainen oli silloin aivan pikkuinen.
Penkki, pöytä ja pitsiverhot
Posti- ja kauppa-autojen aikataulut olivat kaikkien tiedossa. Pysäkille keräännyttiin aina hyvissä ajoin. Postit tuotiin Toivolan pikkuisen postirakennuksen ikkunan edessä olevalle pikkupöydälle.
Postikopissa on viehättävä sisustus. Penkille mahtuu muutama istumaan. Jos rakennuksen seinät haluaisivat kertoa kaiken, voisimme kuulla monenlaisia tarinoita 1950-, 60-, 70-, 80-, 90- sekä 2000- ja 2010-luvuilta. Siinä vilistäisi tietoa maaseudun rakennemuutoksesta, ihmissuhteista, paikallisviisaudesta ja maailmanteorioista.
Kylän naiset ovat panostaneet kopin viihtyisyyteen, sillä ikkunaa koristaa kaunis pitsinen verhokappa ja lattialla on raidallinen räsymatto.
– Olen miniänä täällä kylällä ja mieheni äiti Irja Toivonen kutoi tänne aikanaan räsymaton. Hän huolehti aina sen pesemisestä. Työ on periytynyt minulle. Toin kopin ikkunaan myös virkkaamani pitsiverhon. Nykyisin pesen kopin joka kevät hämähäkin seiteistä ja muusta liasta, Eila Toivonen mainitsee.
Hän viettää kesiään Toivolassa ja asuu talvet Lempäälässä. Toivonen ilahtuu, kun kuulee, että postimökki aiotaan kesällä maalata.
Taitaa olla postikopin juhlat luvassa kesällä.
