Meeri Salokangas kokosi vuosikymmenten päiväkirjatekstit runokirjaksi

Saviruukun tie kuljettaa Karjalasta Afrikkaan

Mieli halajaa Afrikkaan ja sen eksoottiseen luontoon. Meeri Salokangas on matkustanut elämänsä aikana paljon ja matkat ihmisineen elävät voimakkaasti myös hänen runoteoksessaan Saviruukun tie. Kuva: Arto Hämäläinen

Mieli halajaa Afrikkaan ja sen eksoottiseen luontoon. Meeri Salokangas on matkustanut elämänsä aikana paljon ja matkat ihmisineen elävät voimakkaasti myös hänen runoteoksessaan Saviruukun tie. Kuva: Arto Hämäläinen

Salokangas kertoo aina olleensa vähän erakko luonteeltaan. Kirjoittamisesta tuli jo varhain  ulostuloreitti vähäpuheiselle nuorelle tytölle ja päiväkirjan sivut täyttyivät päivän tapahtumien ohella vilkkaan mielikuvituksen siivittämistä unelmista. Varhaisimmat tekstit kertoivat pikkutytön tunnelmista, kun hänelle selvisi, että koti Karjalassa täytyy iäksi jättää ja lähteä evakkoon kohti tuntematonta.

Matkan teko onkin yksi näkyvimpiä teemoja Salokankaan teoksessa.

– Olen aina ollut vähän levoton kulkijaluonne. Olen onnellinen, että minulla on ollut rohkeutta kiertää maailmaa, nähdä ja kokea paljon. Erityisesti Afrikka ihmisineen ja luontoineen on minulle rakas, sanoo Salokangas.

Ajatus päiväkirjatekstien julkaisemisesta kirjana syntyi Lempäälään kerrostaloon muuton myötä viime syksynä. Yhtäkkiä tekemistä olikin vähemmän kuin omakotitalossa Vesilahden Kaakilassa. Joulun alla Salokangas kasasi parisataa sivua useiden vuosikymmenien aikana syntyneitä tekstejä.

Tuore omakustanne oli käsissä pari kuukautta myöhemmin.

– Ne on vaan lähteneet tulemaan, pakottamatta. Mukana on hieman proosaakin, mutta runomuoto tuntuu sopivan ajatuksilleni paremmin. Tekstit ovat omasta elämästäni, paikoitellen toki mielikuvituksella höystettyinä.

Tuskakin kuuluu
elämään

Kirjan runoista kuvastuu luottamus ja rohkeus elämään. Olipa aiheena läheisen ihmisen kuolema, selittämätön kaipuu jonnekin kauas tai kahden ihmisen välinen rakkaus, on läsnä aina usko tulevaisuuteen. Salokankaan runoissa elämä koettelee mutta kantaa, ja vaikeillakin hetkillä on sijansa.

– Tuskaakin on oltava, jotta oikein tuntisi elävänsä. Ihminen on kuin saviruukku, savesta tehty ja sinne lopulta palaava.

Elämässään Salokangas on saanut paljon voimaa läheisiltä ihmisiltään. Ystävyyssuhteet ja niiden vaaliminen on hänelle tärkeää. Nuoruusajan opiskelutovereita ei ole unohdettu, ja matkustelun myötä saatujen ystävien kanssa vaihdetaan kuulumisia melkein päivittäin netin välityksellä.

– Ystävyys on tärkeää. Pysyn silti aina erakkona, joka varjelee omaa minäänsä, omia salaisuuksiaan.  En laske ketään ihan sisuksiini. En kuitenkaan kärsi siitä, olen ollut sellainen aina. Se on osa luonnettani.

Afrikka ei
hellitä otettaan

Salokangas kuvaa itseään haaveilijaksi ja uneksijaksi. Melkein kaikki nuoren tytön päiväkirjalleen kertomat unelmat ovat myös täyttyneet. Lapset ovat onnellisesti lentäneet pesästä jo aikoja sitten ja asettuminen uuteen kotiinkin sujui ongelmitta.

Unelmointia 74-vuotias Salokangas tuskin koskaan lopettaa. Kevään ja heräävän luonnon myötä katse hakeutuu  ulos ikkunasta, jossa aukeaa perisuomalainen taajamanäkymä. Vähän lattea kirjailijan makuun.

– Eksoottinen luonto ja varsinkin vuoret ovat minulle tärkeitä. Niitä en koskaan väsynyt katselemaan Afrikassakaan. Jos selän kunto antaa myöten, suuntaan vielä takaisin sinne.
Saviruukun tie -teoksen jälkeen ei oitis ole tulossa toista kirjaa. Mahdottomana ajatuksena kirjailija ei jatkoa pidä, ei myöskään proosakokeiluja runomuodon sijaan. Tai sitten tulossa voi olla jotain aivan yllättävää.

Rohkeasti ulos
pöytälaatikosta

– En ole mikään tiukkapipo. Olen aina halunnut olla elämässäni vapaa ja antaa myös toisten olla vapaita. Olen myös herkkä ihastumaan. Minusta yritettiin kovasti kasvattaa siveää, mutta enpä tiedä onnistuttiinko. Aina pitää olla pientä kapinaa.

Salokangas haluaa rohkaista kaikkia pöytälaatikkorunoilijoita rohkeasti laittamaan tekstinsä kaikkien ulottuville.
– Se voi vaatia sysäystä lähipiiristä, mutta suosittelen ehdottomasti. Tein oman kirjani lähinnä lapsilleni, mutta toivon että myös muut lukijat saavat siitä iloa ja lohdutusta. Osan kirjan tuotoista aion lahjoittaa Sambiaan, jossa on kova puute koulutarvikkeista.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>