Onnellisuusprofessori Tuntemukset ryöväävät onnen kokemisen

Onnellisuus löytyy elämänasenteesta

Onnellisuusvarkaita ovat pahoista teoista ja itsetuntemuksen puutteesta aiheutuvat ahdistus, pelot, masennus, katkeruus, viha, kateus, mustasukkaisuus, syyllisyys ja häpeä. Onnellisuutta vähentää kiusaaminen, väheksyminen, alistaminen, sortaminen, eristäminen, hyväksikäyttö ja väkivalta.

Kun tekee sitä, mikä on luontaista, itselle tärkeää ja mielihyvää tuottavaa, elämä tuntuu mielekkäältä. Hyvä uutinen: suomalaiset kokevat itsensä keskimäärin kohtalaisen onnellisiksi.

On myytti, että me olisimme erityisen siisti kansakunta. Tuon myytin paljastavat tienposkista sulavat nietokset ja talven mittaan roskatut pientareet. Toisen myytin meistä paljastaa Lempäälässä asuva psykologian emeritusprofessori, Markku Ojanen, joka tunnetaan erityisesti onnellisuutta käsittelevistä teoksistaan. Onnellisuusprofessorina tunnettu Ojanen kertoo uusimmassa onnellisuudesta kertovassa yleisesityksessään Murra onnellisuuden esteet (Minerva, 2013), että olemme tutkimusten mukaan melko onnellinen kansakunta. Asteikolla nollasta sataan annamme onnellisuuden kokemisellemme keskimäärin arvosanaksi 70.

Kukin meistä saattaa kuitenkin olla kovinkin onneton joko jossakin elämänvaiheessaan ja tai jossakin useista rooleistaan: kotielämä voi kukoistaa, mutta töissä saattaa olla yhtä helvettiä. Ojanen luettelee kirjansa sivuilla useita syitä, muun muassa yksinäisyyden ja materialismin, minuuden onnellisuusvarkaiksi – ei erikseen kuitenkaan vaikkapa työuupumusta aiheuttavaa työelämää, ja pyrkii vaihtelevalla menestyksellä kunkin onnellisuusvarasta käsittelevän kappaleen päätteeksi vastaamaan, mitä itse kukin ko. ongelmalle voisi tehdä voidakseen oppia olemaan onnellinen. Kovin helpolta tuntuu Ojasen riippuvuudesta kärsivälle antama ohje: ”Jos on taipumusta syödä liikkaa, ei pidä täyttää jääkaappia herkuilla”.

Kirja antaa lähinnä uskoa siihen, että onnellisuusvarkaiden kuten katkeruuden, pelon ja vihan valta on murrettavissa omilla valinnoilla. Helppoa se ei ole. Omissa tutkimuksissaan Ojanen on päätynyt siihen, että anoreksiaa sairastavien onnellisuusarviot ovat matalimmat.

Ollakseen onnellinen eli kokeakseen onnellisuutta, yksilön olisi kyettävä tekemään ero oman itsensä sekä ajatustensa ja tunteidensa välillä. Kielteinen tunne on Ojasen mukaan omiaan alentamaan onnellisuutta.

– Oma ego on omituinen höpöttäjä. On mentävä oman egonsa ulkopuolelle nähdäkseen, mistä on kysymys, Ojanen sanoo.

– Omalla sisäisellä dialogilla teemme asiasta pahemman kuin se onkaan.

Ojasen oma kristillinen arvomaailma paistaa pamfletissa. Itsekin voi itseään auttaa. Sen oivaltaminen, että on itse suurennellut mielessään jotain pientä asiaa niin, että siitä on kasvanut onnellisuuden este, on Ojasen mukaan lähtökohtaisesti hyvä asia:

– Mutta mahtaako siitä olla apua, kun elämä oikein koettelee? Silloin elämää helpottaa sisäistä rauhaa antava usko korkeampaan voimaan tai jokin myönteinen elämänkatsomus sekä läheiset ihmiset, Ojanen kerii sanomansa yhteen.

Omien tunteiden
hyväksyminen

Ojasen kerronta on pohdiskelevaa ja sen tukena hän käyttää lukuisia esimerkkejä. Hän sanoo, että ongelmien loputon märehtiminen ja murehtiminen ei edistä onnellisuutta, vaan altistaa masennukselle.

Lääkkeeksi hän tarjoaa sitä, että on opeteltava hyväksymään omat tunteensa ja ajatuksensa sellaisenaan kuin ne tulevat. Ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, ja minä olen minä.

Ojanen näkee rousseaulaisittain onnellisuuden esteeksi yksilön hellittämättömän pyrkimyksen onneen.

Yksinäisyys on hänestä aikamme suurimpia onnettomuuksia. Onnellisuuden taso on Ojasen mukaan aivan suoraviivaisessa suhteessa yksinäisyyden kokemiseen siten, että kun ihminen ei koe itseään yksinäiseksi, hän kokee itsensä onnelliseksi. Sosiaalinen pääoma on länsimaisessa kulttuurissa tältä osin heikentynyt.

Ihminen on ihminen vasta ollessaan osana joukkoa.

– Yksi parhaita keinoja kohottaa onnellisuuttaan on edistää muiden onnellisuutta.

Ojanen kritisoi positiivisuusajattelun konsulttien onnen oppaita, joiden yksioikoinen viesti on, että yksilö voi itse päättää tulla onnelliseksi ja hän yksin on vastuussa onnestaan. Ojanen muistuttaa, että positiivisuus ei uudista, vaan ylläpitää olemassa olevaa olotilaa.

– Positiivinen ajattelu voi olla yhtä harhaista kuin negatiivinen, Ojanen varoittaa.

Kirjan toimittamisessa ja oikoluvussa on säästetty. Lukemisen intensiivisyys kärsii lukuisista painovirheistä tekstissä. Ojasen viittaama kuvio on sivun 20. sijaan sivulla 14. Lukijaa häiritsee häilyväinen käytäntö kirjan sisällöksi valittujen termien käytössä. Yksilökeskeisen kulttuurin paineista kertovan luvun sivut on nimetty otsikon Itsekeskeisyys alle, Moraalinen ylemmyys pelkistyy Kaikentietäjäksi ja Tuhoisa kilpailu vaihtuu kesken kaiken Sairaalloiseksi kilpailuksi.

Ojasen teoksen imperatiivimuotoinen nimi Murra onnellisuuden esteet on huonosti valittu. Sen voi nähdä synonyymiksi Ojasen kritsoiman positiivisuusajattelun niin ikään käskymuodossa olevalle Ole onnellinen -hokemalle. Enemmän kuin käskeä, kirja pyrkii kertomaan, miten onnellisuuden esteet saisi murretuksi.

Yksilökeskeinen
kulttuurimme

Siihen Ojanen antaa eväitä. Esimerkiksi siihen, miten olla onnellinen silloin, kun kokee kärsineensä vääryyttä. Elämässä ei oikeus aina toteudu. Sen sijaan, että katkeroituisi sen edessä, ihmisen olisi hyvä hyväksyä buddhalaisella tyyneydellä se, että kukaan ei välty tappioilta. Anteeksianto vähentää katkeruutta, ja traumoistakin voi toipua ja alkaa kukoistaa.

– Uhriksi heittäytyminen on yksi pahimmista asioista, joita voi itselleen tehdä, Ojanen laukoo naulan kantaan.

Itseään muihin vertailun piinan sijaan pitäisi löytää itsearvostus, sillä Ojasen mukaan olemme sitä onnellisempia, mitä enemmän arvostamme itseämme ja päinvastoin.

Myös vihamielisyys on tuhoisa elämänasenne, sillä vihamielinen henkilö näkee Ojasen mukaan kaikkialla vihamielisyyttä. Asioiden murehtiminen on keskeinen masennusta ennakoiva tekijä. Aggressiivisuuskaan ei ole omiaan edistämään omiaan edistämään onnellisuutta. Empatia liittyy onnellisuuden kokemiseen.

Ojasen mukaan vapauksien lisääntyminen tiettyyn rajaan asti edistää onnellisuutta, mutta kun yksilön vapaudet muodostuvat taakaksi, ne voivat heikentää onnellisuutta hankaloittaessaan identiteetin luomista. Minuuden ongelmia on Ojasen mukaan vähemmän yhteisöllisessä kulttuurissa. Yksilökeskeisessä itsekeskeisyyden kulttuurissa on pärjäämispaineiden puristuksessa opittava myös säälimään ja armahtamaan itseään.

Köyhyys ja
epäoikeudenmukaisuus

Onnellisuuden kokeminen voi luoda Ojasen mukaan ihmiselle ns. flow-tilan, jolloin aika rientää, kun tekeminen itsessään on mielekästä. Flow-tiloja ja elämäntyytyväisyyttä on materialisteilla vähemmän kuin ei-materialisteilla.

– Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä onnea, sanoo Ojanen todeten, että peitämme kuolemanpelkoamme hankkimalla omaisuutta ja kuluttamalla.

Kateellisen olisi Ojasen mukaan parempi pitää katkeruuspäiväkirjan sijaan kiitollisuuspäiväkirjaa. Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.

Ojanen myöntää, että materialla ja varallisuudella on onnen kokemiselle myös reunaehtonsa. Esimerkkinä hän mainitsee, että maailman kymmenen rikkaimman ihmisen varallisuus on suurempi kuin 40 köyhimmän maan budjetit yhteensä. 200 rikkainta ansaitsee yhtä paljon kuin 40 prosenttia maailman väestöstä.

– Yksi prosentti näiden rikkaiden omaisuudesta takaisi peruskoulutuksen kaikille maailman lapsille.

Rakenteellisen väkivaltaan Ojanen viittaa myös toteamuksellaan, että pahimpia onnellisuuden esteitä ovat köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus. Positiivinen ajattelu ei niitä muuksi muuta.

Ojanen kehottaa tyytymään hyvään ja keskinkertaiseen, sillä täydellisyyttä ei ole. Se kilpailuyhteiskunnassa usein unohtuu.

– Suuri yhteiskunnallinen eriarvoisuus on omiaan alentamaan kansakunnan hyvinvointia ja onnellisuutta. Idea rikkaiden runsauden valumisesta alas köyhille, on myytti, Ojanen lataa.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Yksi kommentti

  1. Outi

    Mielenkiintoista analyysia, jonka esittäjä moittii kirjassa esiintyvää käsitteiden sekavuutta, mutta sekoittaa iloisesti tekijän nimen vuoroin Ojaseksi ja vuoroin Ojalaksi.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>