Demokratia, talous ja hyvinvointi

Kirjoittaja toteaa, että kun isoja asioita tehdään yhdessä, on oltava demokraattinen, selvä ja reilu hallintomalli.  Sellainen malli, että osallisuus ja osallistuminen ovat mahdollisia kaikkialta koko seutukunnan alueelta. Kuva: Heska Korhonen

Kirjoittaja toteaa, että kun isoja asioita tehdään yhdessä, on oltava demokraattinen, selvä ja reilu hallintomalli. Sellainen malli, että osallisuus ja osallistuminen ovat mahdollisia kaikkialta koko seutukunnan alueelta. Kuva: Heska Korhonen

Miten meillä menee?  Meneekö niin hyvin, että selvitysmies Rauno Saaren sanoin ”ajatellaan, että nykyhetken voi pysäyttää”? Tässä muutama hälyttävä esimerkki lähiviikoilta valaisee nykyhetkeä.

Hiljattain Suomessa oli ensimmäisen kerran päivä, jolloin kerätyt eläkemaksut eivät enää riittäneet sen päivän ulosmaksettuihin eläkkeisiin.  Toisaalla yksi kansainvälinen luottoluokittaja sanoi kuukausi sitten, että jos Suomi jatkaa nykymenoilla, sen valtionvelka ylittää 200prosenttia rajan brutto-kansantuotteesta mitaten vuonna 2050. Siis 36 vuoden kuluttua. Meistä moni nauttii silloin vielä eläkettä, jos nauttii.  Kreikassa ko prosentti  on tällä hetkellä ”vain” 150. 

Lempäälän kuntakonsernin velka on nyt 3.363 euroa per kuntalainen.  Ennuste velan kasvusta on vakavaa kuultavaa.  Eikä sille muutamassa vuodessa edes mitään voi.  Juna kulkee.  Olemmeko me matkustajavaunussa?  Kuka ohjaa?

Kasvavat haasteet ovat edessämme.  Kaavoituskatsauksen esipuheessa kaavoituspäällikkö  Ilari Rasimus toteaa tarpeen rakentaa viisi uutta päiväkotia ja laajentaa koulujamme.  Tiedämme, että samaan aikaan pitää perusparantaa  monia rakennuksia ja rakentaa uusi lukio. Lisäksi paljon muuta.

Uusi hyvinvointikertomuksemme antaa meille paljon haasteita. Haluamme  huolehtia ikääntyvästä väestämme.  Väki vanhenee kaikkialla Euroopassa, mutta me suomalaiset kuljemme reilusti etummaisena.  Tässäkin olemme parhaita. Työllisten määrän kehitys verrattuna lapsiin ja vanhuksiin heikkenee. Maksajat vähenevät.

Haluan että me kaikki ihan oikeasti ajattelemme asioita.  Olemme oikealla tavalla huolestuneita.

Luonnollisen kehityskulun vastustaminen vastustamisen vuoksi ei ole järkevää. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka mitä tehtäisiin, aina vain enemmän suomalaisia muuttaa lähelle olemassa olevia hyviä palveluja, lähelle toisia ihmisiä ja lähelle työpaikkoja. Tämä on trendi ja pysyvä olotila. Tämä ei ole kokonaan ylhäältä johdettua.  Ihmiset vain tekevät näin.

Haluan kysyä, että jos jostain syystä iso osa päätöksenteosta menee seutukunnalle, mitä sitten tehdään sellaisella jäännös-itsenäisyydellä?  Rakennetaanko suuri epädemokraattinen himmeli?  On varmasti olemassa sitä parempia ratkaisuja. Aluedemokratia ja lähidemokratia ovat mahdollisia toteuttaa.  Tarvitaan uutta ajattelua. Tarvitaan ”luopumista jostakin, poistuloa poteroista”, kuten Tuula Linnusmäki hyvin totesi valtuuston keskustelussa.

Kannattaa ajatella että jos liitytään johonkin toiseen kuntaan, niin miksi ja mihin sitten liityttäisiin. Kuntavaalipaneelissa menneenä syksynä lukiolla minua jäi ensin ihmetyttämään juontajan epäselvä kysymys, mikä olisi mieluisin kuntaliitos, jos pakko olisi johonkin liittyä. Yritin siellä kysyä, huudella väliin, että miten niin ”mieluisin”.  Järkytyksekseni kaikki panelistit vastasivat: Vesilahti. Siis haluaisimme päästä maksamaan katuvalot Tottijärvelle asti! 

Ihan sama millä nimellä kutsutaan tätä seutukokonaisuutta, jossa me elämme, käymme töissä, nuoremme käyvät toisen ja kolmannen asteen koulunsa, me itse olemme hoidossa yliopistollisessa sairaalassa, nautimme koko Pirkanmaan kulttuurista jne.  Ihan sama mikä on sen organisaation työnimi. Mielestäni tärkeitä ovat seuraavat asiat:

On katsottava kaukonäköisesti eteenpäin.  Alussa mainitsemani 36 vuotta ei ole pitkä aika.  Emmehän halua antaa lapsillemme hyvinvoinnin lahjana suurta velkaa!  Pikkuviilaukset eivät auta.  On tehtävä merkittäviä uudistuksia.  Sellaisia, että vastuunkantavalla taholla on tavalla tai toisella ”riittävät hartiat” ja toimiva demokraattinen hallinto.

Meidän kannattaa tehdä monia asioita yhdessä kahdeksan kehyskunnan kanssa.  Globaali kilpailu edellyttää sitä. Meidän on mahdollistettava niin talouskasvu kuin myös kaikenlainen hyvinvointi täällä.  Lempäälä ei siihen yksin kykene. Seutuyhteistyössä on voimaa ratkoa eteen tulevia megaluokan haasteita. 

Kun isoja asioita tehdään yhdessä, on oltava demokraattinen, selvä ja reilu hallintomalli.  Sellainen malli, että osallisuus ja osallistuminen ovat mahdollisia kaikkialta koko seutukunnan alueelta.  Valmistelu ei saa olla sellaista, että meille lempääläisille kerrotaan että ”näin teidän pitäisi päättää”.   Lisäksi isojen asioiden maailmassa ihmisille hyvin tärkeitä lähiasioita on todella merkittävä määrä. Kohtuullinen, järkevä tasapuolisuus alueiden välillä tulee olla ehdoton pääperiaate  tässä jutussa.

En aja kuntaliitosta.  Ajan hyvinvoinnin säilymistä.  Siinä tehtävässä tärkeitä johtoteemoja ovat demokratia, talous ja hyvinvointi.

Heska Korhonen

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>