Mieli ja keho: Rämsöön naisilla on tehokas kuntoiluväline

Kirkkovene lipuu hiljaa kuutamoyössä

Mari Ollinpoika (vas.), Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala ja Kaarina Louhi valmistelevat Rämsöön kirkkovenettä soutukuntoon.

Mari Ollinpoika (vas.), Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala ja Kaarina Louhi valmistelevat Rämsöön kirkkovenettä soutukuntoon.

Kaistale Suonojärven rantaa Rämsöössä on kylän taiteen keskus, uimaranta ja kirkkoveneen kotisatama. Rannalla tapahtuu paljon merkittäviä asioita, joitarämsööläinen talkoolaisuus pitää sisällään. Yksi yhdessä tekemisen aikaansaannos lepää talaassa. Neitsytmatkansa 18 vuotta sitten tehnyt Rämsöö I odottaa jälleen vilkasta kesää.

Ainakin kylän naisten tekee jo mieli vesille, kun Suonojärvi on taas maisemakorttiasussaan. Talaan hirsiseinien lomasta vilkkuvan aurinko, jonka kanssa Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala, Kaarina Louhi ja Mari Ollinpoika säteilevät kilpaa. Osa heistä on kirkkovenesoudun veteraaneja. Nyt on aika aloitella uutta kuntosoutukautta.

Rämsöön kirkkoveneellä on osallistuttu muun muassa Pirkan Soutuun, Valkeakosken Siltojen Soutuun ja Suonojärven kuutamosoutuun.

–          Soutelemme kylän naisporukalla joskus keskenämme ja joskus lähdemme veneeseen miesten kanssa. 35 kilometrin pituisessa Pirkan Soudussa oli aluksi erikseen miesten ja naisten joukkueet. Naiset saivat lähteä vesille vasta sitten, kun miehet olivat tulleet maaliin.

–          Aina siellä mennään pilke silmäkulmassa. Nykyisin miehet ja naiset soutavat samassa joukkueessa, naisnelikko kertoo.

Heitä huvittaa vieläkin, kuinka ensimmäisessä Pirkan Soudussa heidän joukkueensa aiheutti päänvaivaa järjestäjille.

– Pidimme kymmenen minuutin kahvitauon kesken soudun. Järjestäjät tulivat kysymään, että onko meillä jokin hätä.

Kahvakuulat tarpeen

Rämsöön kirkkovenessä on seitsemän airoparia. Pitkä vene ja innokkaat soutajat tarvitsevat paatin ahteriin tahtipuikkoa heiluttavan perämiehen paatin ahteriin. Sellainen on jokaiseen lähtöön löytynyt.

Ei ole ihme, että Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala, Kaarina Louhi ja Mari Ollinpoika puhuvat kahvakuulatreeneistä. Ne ovat taas alkaneet kylän kentällä.

Kahvakuulatreenejä pidetään kylän toisessa keskipisteessä eli  Rämsöön seurantalolla ja sen kentällä. Paikan omistaa Vesilahden vanhin urheiluseura, 80-vuotias Rämsöön Urheilijat. Seura järjestää aktiivista liikuntatoimintaa lähinnä oman kylän väelle ja nykyisin myös tansseja satunnaisesti. Kyläkerho ja urheiluseura tekevät tiivistä yhteistötä.

– Soutamiseen kannattaa treenata. Otamme myös itse soutamisen kuntoilun kannalta. Samalla saamme ihailla aina niin kauniin kotijärvemme luontoa. Mukavassa porukassa veneessä saa mielenterveyskin aivan uutta puhtia, naiset vannottavat.

- Valmiina lähtöön, kunhan miehet tulisivat ja vetäisivät veneen vesille, naurahtavat Kaarina Louhi (edessä vas.), Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala (takana vas.) ja Mari Ollinpoika.

– Valmiina lähtöön, kunhan miehet tulisivat ja vetäisivät veneen vesille, naurahtavat Kaarina Louhi (edessä vas.), Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala (takana vas.) ja Mari Ollinpoika.

Opistossa tehty

Rämsöö I on valmistunut 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Se on tehty kansalaisopistossa Tuomas Rossin opastuksella. Hänen kurssillaan oli 14 miestä venettä tekemässä.

Veneen tala valmistui pari vuotta myöhemmin opiston hirsityökurssilla. Kirkkoveneeseen ja talaaseen tarvittavat laudat on tehty rämsööläisten metsänomistajien lahjoittamista puista. Talaan katon päreet on tehty niin ikään talkoilla Rämsöössä pidetyillä Kowan Teknologian päivillä.

Kirkkovenettä on alkuperäisestä asustaan kunnostettu. Veneen viirapenkit vaihdettiin liikkuviin penkkeihin kuutisen vuotta sitten. Uudet soutupenkit rakensi Vesilahden Palhossa toimiva puuveneveistämö Nytorp.

Hiljaa kuutamolla

Rämsöön kyläkerhon isännöimässä Rämsöö I:ssä on tilaa uusillekin soutajille. Kyläkerhon naiset toteavat, että kunto- ja kilpasouturyhmiin saattaa vielä mahtua, kunhan ilmoittautuu ajoissa. Tarvittavat yhteystiedot löytyvät Rämsöön kyläkotisivuilta.

Kirkkovenettä on vuokrattu myös ulkopuolisille. Vieraat ei kuitenkaan saa viedä venettä muille järville, ja siinä täytyy aina olla mukana kyläkerhon nimeämä perämies.

– Veneessämme on ollut vieraina paljon ryhmiä, muun muassa ystävyyskunnasta Saksasta. Joitakin synttäri- ja polttariporukoita on myös ollut, kyläkerhon puheenjohtaja Mari Ollinpoika muistelee.

Anja Haliseva, Marjukka Lähdekorpi-Ojala, Kaarina Louhi ja Mari Ollinpoika miettivät, että eittämättä upein elämys kirkkoveneellä on ollut Suonojärven kuutamosoutu. Pimenevä ilta, kuutamo, rannalla kajastavat valot ja hiljaisuus luovat järvelle uskomattoman tunnelman. Silloin seitsemän airoparin kosketus vedenpintaan on ainoa ääni, joka hiljaisuudesta kuuluu. Se ei riko tunnelmaa, vaan kertoo hienotunteisesti, että vene liikkuu.

Soutajaryhmä on silloin vaiti.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?