Birgitan polun kevättä

Toukokuun koitteessa oli hyvä hetki lähteä patikoimaan Birgitan polulle. Aamusella pakkasin reppuun evästä, otin koirat mukaan ja suuntasin polulle kotoamme Asemakylästä.

Houkkalammilta etelään on viime vuosina tehty laajat hakkuut, joten maisema on nyt jotain vallan muuta kuin 11 vuotta sitten, jolloin ensimmäistä kertaa kiersin koko Birgitan polun paripäiväisellä reissullani.

Polku Asemakylästä Hakkariin oli jo aika kuiva, mutta muutamassa paikassa oli vielä varjossa lunta ja jäätä. Sitkeästi se piti pintansa lämpöä vastaan, mutta nyt ovat sateet nekin paikat varmasti sulattaneet.

Siisjärveä lähestyessäni kuului kurkien huutoa, ja kohta iso aura lensikin ylitseni pohjoiseen. Toivottelin niille hyvää matkaa, mutta kuulostelin, kuinka vieläkin kuuluisi kurkien ääntä Siisjärven suunnalta. Vasta Kiviahon tienoilla tapasin ensimmäiset muut kulkijat. Ylipäätään en juuri muita patikoijia koko päivänä nähnyt, muutoin kuin lähellä asutusta.

Polun osuus Hakkarista Hääkivelle on taatusti reitin tylsin kulkiessaan pitkin päällystettyjä teitä. Kaiken lisäksi se on merkitty aika harvakseltaan, joten paikkaa tuntematon voi olla vaikeuksissa.

Merkinnät ovat harmillisen harvassa Hääkiveltä Sarvikkaaseen. Kenties merkkaajat ovat kulkeneet reittiä toiseen suuntaan, jolloin polkujen risteykset ovat jääneet merkkaamatta.

Käytössäni oli polun vanha kartta ja sen turvin suuntasin kulkuni Pitkäkallion kautta. Tiesin laavun sieltä poistetun, mutta ajattelin käydä paikan vilkaisemassa. Pitkäkalliolla ei ollut enää merkkiäkään laavusta. Niin aika muuttaa maisemaa, ja matkani jatkui kohti Paattakaista. Valkeakosken tietä lähestyessäni poikkesin polulta katsomassa rauhoitetuksi merkittyä Leikkarin kuusta.

Paattakaiselta patikkani jatkui kohti Kyynäröä. Kyynärön laavu on koko polun paras paikka! Laavu on Kyynäröjärven itärannalla, mutta mukavasti sinne aurinko paistoi jo iltapäivällä perille päästyäni. Kuivaa puuta ja taisipa olla parikin kirvestä kuuluu kalustoon, joten tulen teko ei ollut mikään ongelma. Pian kiehuikin kahvi ja makkarat paistuivat, joiden perään oli hyvä kellahtaa koirien kanssa päiväunille.

Yöreissu ei nyt ollut mielessä, joten torkkujen jälkeen suuntasin Kyynäröltä Tervajärven suuntaan. Tervajärveltä patikoin Kylälammin kautta Pirunlinnalle. Siellä olivat paikalliset nuoret makkaranpaistossa, joten en jäänyt sen kummemmin Pirunlinnan luolia koirillemme esittelemään, vaikka paikka kuinka vaikuttava onkin.

Pirunlinnalle johtava polku ansaitsisi kyllä tulla paremmin merkityksi. Ilmeisesti kulkijoita ei ole paljon, koska polku ei ole kovin kulunut, mutta juuri tämän vuoksi vaikeampi erottaakin.

Niin oli pitkän puoleinen patikkani ohi. Hieman olivat jalat arkoina ja koirillekin uni maittoi, mutta ehdottomasti voin muillekin suositella.

Kyösti Huhtala, Lempäälä

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>