Itse tehty maistuu parhaalta

Vesilahden ruokakoulun teemoina maito ja lähiruoka

 

Kymmenen litran kattilallinen perunamuusia vaatii melkoisen määrän perunoita. Pikkukokit Emma Naskali (vas.) ja Sofia Valtamo näyttävät mallia, miten perunaveistä käsitellään vauhdikkaasti mutta turvallisesti.

Kymmenen litran kattilallinen perunamuusia vaatii melkoisen määrän perunoita. Pikkukokit Emma Naskali (vas.) ja Sofia Valtamo näyttävät mallia, miten perunaveistä käsitellään vauhdikkaasti mutta turvallisesti.

Lapsille suunnattuja 4H- yhdistysten ruokakouluja järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Tänä vuonna toiminta laajeni suomenkieliselle alueelle, ja myös Vesilahden-Tottijärven 4H pisti pystyyn opetuskeittiön Narvan lavan keittiön tiloihin. Alakouluikäisiä kokkioppilaita ilmoittautui mukaan viisitoista kappaletta ja ohjaajina toimi neljä aikuista.

Teemana ruokakoulussa olivat paikallisuus ja maito. Kunnianhimoisena tavoitteena oli saada lapsi tuntemaan suomalainen ruokaketju sekä ymmärtämään ja arvostamaan ruokakulttuuriamme.

Vesilahden-Tottijärven 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Riina Markkola tiivistää idean maanläheisimmin.

– Tarkoitus on, että lapsi tekee ruoan itse, alusta asti. Itse tekemällä tutustuu ruoka-aineisiin parhaiten ja huomaa, ettei ruoanlaitto niin vaikeaa olekaan. Osa leiriläisistä on kokkeina vanhoja tekijöitä, osa ensikertalaisia. Kaikki ovat oppineet uutta ja sotkuakin on välillä tullut, mutta se kuuluu asiaan.

Perunamuusia 10 litraa päivässä

Nelipäiväisen kokkausleirin aikana totisesti on lyöty kädet taikinaan. Markkola kertoo, että perunoita on kuorittu ainakin 20 kiloa ja porkkanoita, kurkkua ja tomaattia pilkottu hirmuiset määrät. On keitetty kalasoppaa, paistettu leivonnaisia ja pyöritelty lihapullia. Samalla on tullut roppakaupalla arvokasta oppia terävien työkalujen käytössä.

Tunnelma keittiössä on ollut välillä hikinen.

– Lättyjä paistaessa oli ikkunat ja ovet selällään, kun kaikki keittolevyt pukkasivat kuumaa. Hiki tuli myös toisena leiripäivänä, kun lapset laittoivat aterian illalla vierailulle saapuneille vanhemmilleen. Viisikymmentä ruokailijaa sai maittavan aterian, jonka lapset tekivät alusta loppuun itse, kertoo Markkola joukostaan ylpeänä.

Ylivoimainen supersuosikkiruoka leirillä on ollut itse tehty perunamuusi. Kymmenen litran kattilallinen riitti juuri ja juuri yhden päivän ajan. Kauppansa ovat tehneet myös omin käsin tehdyt piparit ja voileivät, joita iltapäivisin on sulateltu leikkimällä ja liikkumalla lähimaastossa liikunnanohjaajan opastuksella.

June Kramcharoen (oik.) aloittaa kiisselin valmistuksen kuorimalla ja paloittelemalla raparperin. Jo vuosia kokkailleen nokialalaistytön herkkua on kurkulla ja sillillä höystetty tulinen thairuoka.

June Kramcharoen (oik.) aloittaa kiisselin valmistuksen kuorimalla ja paloittelemalla raparperin. Jo vuosia kokkailleen nokialalaistytön herkkua on kurkulla ja sillillä höystetty tulinen thairuoka.

Maatilalla maidon tie tutuksi

Yksi leiripäivistä oli varattu tutustumiselle ruokaketjuun ihan sen alkupäässä. Ala-Orvolan maatilalla kokkioppilaat näkivät, mistä se maidon tie kaupan hyllylle alkaa ja millaiselta tuntuu lehmän pusu.

Viimeisenä leiripäivänä ohjelmassa oli taas jättiannos perunamuusia broilerkastikkeella, jälkiruokana raparperikiisseliä jäätelön kera. Kuorimisen ja pilkkomisen lomassa pikkukokit June, Emma, Sofia, Enni, Teemu ja Ossi kertoivat ajatuksiaan ruoanlaitosta.

Ruokakouluun he kaikki kertoivat halunneensa oppiakseen lisää ruoanlaitosta, vaikka kyllä hyvät kaveritkin sinne vetivät ja halu tukkia pikkusiskon kokkitaitoja arvostelevan isonveljen suu.

Nokialainen June Khamcharoen on kokkaillut pienestä pitäen.

– Olen tehnyt ruokaa jotain seitsemänvuotiaasta. Kerran tein jäätelöä, jota ei kyllä voinut syödä, mutta yleensä ruoanlaitto on helppoa. Ruokakoulussa olen oppinut paistamaan lättyjä. Mun mielestä on hyvä osata laittaa ruokaa, koska silloin voi auttaa äitiä ja iskää  tai tehdä itselle, jos on yksin kotona.

Neljän päivän ahkeran kokkauksen jälkeen kukaan leiriläisistä ei enää pelkää tarttua toimeen kotikeittiössäkään. Moni lupaakin kotiin palattuaan ottaa entistä enemmän osaa perheen ruoanlaittoon. Ruoanlaitto on pikkukokkien mielestä tosi kivaa. Pikku harmi on, että ruoan valmistumista täytyy odotella ja koko ajan jokin voi palaa pohjaan. Itse tehtynä kaikki, vaikka vähän kärähtänytkin, maistuu joka tapauksessa paremmalta.

Pilottihankkeen jatko ratkennee loppuvuodesta. Markkola toivoo, että ruokakoulu jatkuisi ensi vuonnakin, koska puitteet Narvassa ovat niin mainiot. Pikkukokeille on joka tapauksessa tarjolla ohjelmaa viimeistää koulujen alkamisen aikaan, kun ainakin Narvassa, Rämsöössä, Ylämäellä ja kirkonkylänssä jatkuvat 4H-yhdistyksen kerhojen viikottaiset kokoontumiset.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?