Suomen kuppikivet samoihin kansiin

Veikko Matinolli keräsi 16 vuoden ajan tietoa Suomen uhri- eli kuppikivistä. Nyt jokainen kuppikivi on valokuvattu ja piirretty Matinollin kaksiosaiseen kirjaan. Ensimmäinen osa teoksesta käsittää Länsirannikon ja Pirkanmaan, toinen osa Etelä- ja Itä-Suomen. Kirjoissa on jokaiselle kuppikivelle myös tarkat koordinaatit, jotta ne voi paikallistaa esimerkiksi hyvän kännykän avulla.

Kun Lempäälässä asuva opetusneuvos Veikko Matinolli jäi eläkkeelle Kangasalan kansalaisopiston rehtorin virasta, kaipasi hän itselleen mielekästä tekemistä.

– Olin 63-vuotias terve mies ja aloin miettiä, mitä nyt työn tilalle elämän sisällöksi, Matinolli muistelee.

Vuonna 1995 Matinollin silmiin osui Pekka Kivikkään kirjoittama tietokirja Suomen kalliomaalauksista. Matinolli luki teoksen ja piti sitä mielenkiintoisena ja hyvin kirjoitettuna.

– Samoihin aikoihin tuli televisiosta Kivikkään haastattelu, jossa hän totesi, että yksi asia häntä harmitti. Se, ettei kukaan ollut Suomessa viitsinyt tehdä kattavaa luetteloa suomalaisista uhrikivistä, Matinolli kertoo.

Matinolli innostui asiasta. Sosiologiasta valmistunut maisterismies oli opiskeluvuosinaan suorittanut arvosanoja myös historiasta ja aikaakin hänellä oli uhri- eli kuppikivien tutkimiseen.

– Lainasin kirjastosta puoli metriä korkean pinon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja aloin tehdä muistiinpanoja.

Haltijoiden ja maahisten lepyttelyä

Aivan ensimmäiseksi Matinolli selvitti, mikä uhrikivi oikeastaan oli. Kyseessä on viimeistään rautakaudella tehty pyöreä, uurrettu kolo, johon muinaiset suomalaiset jättivät uhreja haltijoiden ja maahisten lepyttämiseksi. Myös vainajille saatettiin tehdä oma kuppikivi, johon edesmenneelle sukulaiselle jätettiin vaikkapa viljaa lahjaksi.

Kuppikivet imaisivat Matinollin mukaansa. Alkoi vuosia kestänyt sinnikäs työ, jonka aikana Matinolli ajoi yhdessä kumppaninsa Eila Jakovuoren kanssa 35 000 kilometriä Suomea ristiin rastiin ja keräsi tietoa kuntien kuppikivistä. Muinaisjäännöksiä löytyi yhteensä 64 kunnan alueelta ja Matinolli teki niistä jokaisesta tarkat piirustukset, valokuvat ja muistiinpanot.

Nyt Matinolli on julkaissut omakustanteena kaksi kuppikiviä käsittelevää kirjaa, joista ensimmäinen osa käsittää Länsirannikon ja Pirkanmaan, toinen osa Etelä- ja Itä-Suomen. Kirjoissa on paljon värikuvia ja tietoiskuja, joiden tarkoituksena on tehdä kuppikivistä kiinnostuneelle lukijalle oppiminen mahdollisimman helpoksi.

– Aivan ensimmäiset alueet, joissa aikoinaan kävin, olivat Lempäälän Päivääniemen kalmisto ja Valkeakosken Rapola. En kuitenkaan onnistunut löytämään yhtäkään kuppikiveä Päivääniemestä, vaikka alue on yksi Suomen suurimpia kalmistoja, Matinolli kertoo.

Sinnikäs mies ei kuitenkaan antanut periksi. Samalla, kun Matinolli keräsi tietoa myös Suomen muista uhrikivistä, hän kiersi Jakovuoren kanssa joka kesä myös Päivääniemessä kuppikiviä etsimässä.

– Kävimme aluetta läpi yhteensä viitenä eri kesänä, vähä vähältä, pala palalta. Lopulta vaivannäkö palkittiin ja alueelta löytyi yksi kuppikivi, maakivestä sammaleen alta.

Kuppikivet ovat pyöreitä, todennäköisesti hiomalla tehtyjä kuoppia, joihin jätettiin uhreja vainajille ja haltijoille. Kuppikiviä löytyy sekä Vesilahdesta että Lempäälästä.

Iluksentiellä ja Rautialassa

Kaikki kuppikivet eivät ole olleet yhtä hankalia löydettäviä. Esimerkiksi Lempäälässä asuva voi nähdä kuppikiven vähällä vaivalla suuntaamalla Nuorisoseuran talolle Iluksentielle.

–  Nuorisoseuran talon aitan kynnyskivessä on kaiken kaikkiaan yhdeksän kuppia ja lukuisia aihioita, Matinolli iloitsee. – Se, jos mikä, on helppo paikka jokaisen käydä kuppikiviä katsomassa.

Vesilahdessa kuppikiven voi nähdä esimerkiksi Rautialan Kesäkodin välittömässä läheisyydessä.

Kuppikiviin liittyy usein kaikenlaisia kiinnostavia tarinoita. Esimerkiksi Urjalasta löytyy kouran mentävä kuppikivi, joka on uurrettu kaltevaan kivenlohkareeseen.

– Siitä kuppikivestä on matkalle lähdettäessä kouraistu mukaan onnea. Onni on sitten paluumatkalla palautettu takaisin koloon, Matinolli sanoo.