20 vuotta: Suomen Puunsorvaajien juhlaleiri sorvailtiin Lempäälässä

Vain mielikuvitus rajana

 

Puunsorvausleirin ikänestori, kahdeksankymppinen Aulis Haikonen (vas.) näyttää Timo Liimataiselle, miten tuoreesta puusta syntyy sorvilla ja taltalla upea kukka.

Puunsorvausleirin ikänestori, kahdeksankymppinen Aulis Haikonen (vas.) näyttää Timo Liimataiselle, miten tuoreesta puusta syntyy sorvilla ja taltalla upea kukka.

 

Pari kunnollista talttaa englantilaisesta laatuteräksestä ja sorvi, joka ei ole mikään peltiheikki,riittää sorvaukseen pahasti hurahtaneellekin. Jokainen oppii sorvaamaan, mutta jonkin aikaa saa kuitenkin harjoitella, ennen kuin homma sujuu näin mallikkaasti.

Pari kunnollista talttaa englantilaisesta laatuteräksestä ja sorvi, joka ei ole mikään peltiheikki,riittää sorvaukseen pahasti hurahtaneellekin. Jokainen oppii sorvaamaan, mutta jonkin aikaa saa kuitenkin harjoitella, ennen kuin homma sujuu näin mallikkaasti.

Kolmatta kertaa Lempäälässä järjestettävä tapahtuma oli juhlavuonnaan suurempi kuin kertaakaan aiemmin. Neljän päivän sijaan sorvattiin viitenä päivänä ja päälle tuli vielä päivän mittainen seminaari.

Eri puolilta Suomea saapui sorvaustaitojaan verestämään tai perustekniikoihin tutustumaan 25 kurssilaista, joiden opastajina toimi viisi kovan luokan huipputekijää. Ikähaitari vaihteli parikymppisistä kisälleistä kahdeksankymppisiin mestareihin, joiden auktoriteetti oli luonteeltaan ehdotonta mutta leppoisaa. Päivien teemat vaihtelivat ontelosorvauksesta kukka-aiheisiin.

Tapahtuman järjestäjiin kuuluneen Suomen Puunsorvaajien puheenjohtajalla Veikko Hyrkkäsellä oli hymy herkässä tiistaina, kun Tredun salissa sorvit lauloivat toista päivää ja lastu lensi. Kahteen tasokurssiin jaetut puoliammattilaiset ja tuoreemmat harrastajat kävivät talttoineen käsiksi tuoreeseen puuhun loihtien siitä kedon päivänkakkaroita muistuttavia puutaideteoksia.

- Vain mielikuvitus on rajana, toteaa leirin kouluttaja Veikko Hyrkkänen näyttelyvitriinin uskomattomien taidonnäytteiden vierellä. Esineistö on syntynyt kurssilaisten kotiverstailla.

– Vain mielikuvitus on rajana, toteaa leirin kouluttaja Veikko Hyrkkänen näyttelyvitriinin uskomattomien taidonnäytteiden vierellä. Esineistö on syntynyt kurssilaisten kotiverstailla.

Sorvatessa arkihuolet unohtuvat

– Täällä on porukkaa ympäri Suomea, Lappia ja Pohjanmaata myöten ja tietysti Lempäälästä ja Vesilahdesta. Mukana on sekä ensikertalaisia että vähintään kymmenettä kertaa leirille osallistuvia.Kouluttajista jokaisella on omat erikoistaitonsa. Esimerkiksi ikänestorimme Aulis Haikonen Köyliöstä on varsinainen kukkamestari, naurahtaa Hyrkkänen.

Haikosen ja muiden mestareiden oppeja ammentamaan saapui myös leirin ensikertalainen, raumalainen Timo Liimatainen, joka sai sorvauskipinän jo kouluaikana jatkaen harrastusta kansanopistoissa. Oma sorvi tuli hankittua kuitenkin vasta eläkkeelle jäätyä pari vuotta sitten.

– Tämä on tosi rentouttavaa puuhaa, jossa saa mukavasti arkiset asiat unohtumaan. Tmä on myös erittäin palkitsevaa, kun oppii, miten aivan pieni taltan asennon muutos saa ihmeitä aikaan lopputuloksessa.

Lempäälän Tredussa puutyön lehtorina toimiva Hyrkkänen kertoo varoittavansa kurssilaisia leikillään sorvauksen houkutuksista.

– Tähän voi jäädä pahasti koukkuun. Ensin muka käydään ottamassa kurssilla vähän tuntumaa ja yhtäkkiä onkin kymmeniä talttoja sekä pari sorvia ja kaiket vapaa-ajat menee sorvaillessa.

Koulutuksen vähentäminen huolettaa

Vakavampiakin aatoksia Hyrkkäsellä nousi mieleen sorvien hurinan keskellä.

– Suomessa ei kukaan elä pelkällä puunsorvauksella. Arvostusta kyllä on, mutta se tahtoo jäädä juhlapuheiden tasolle ja samaan aikaan alan koulutusta vähennetään. Tredussakin ollaan sorvauskoulutusta lopettamassa.

Omalta osaltaan sorvauksen arvostusta haluaa pitää yllä lempääläinen puuseppä Hanna Järvensivu.
Lempäälän kunnan työpajoilla opettajana toimiva Järvensivu kertoi tulleensa juosten, kun kuuli kurssista kotipaikkakunnallaan.

– Mieli on tehnyt aiemminkin mukaan, mutta pienten lasten äitinä ei voinut lähteä kauaksi. Tänne tulin lähinnä päivittämään ihan perustekniikoita. Valmistuin Pirkanmaan ammattiopistosta kymmenen vuotta sitten ja olen sorvaillut säännöllisen epäsäännöllisesti siitä asti. Täällä on huippukouluttajat, joiden oppeja yritän siirtää omille oppilailleni.

Puukukkasorvauksen Järvensivu kertoo noudattavan tyypillistä puutyökaavaa.

– Ensin kaikki onnistuu vahingossa. Kun luulee osaavansa, on vuorossa silppua, säpäleitä ja perkeleitä. Nöyryysvaihe kestänee parikymmentä vuotta ja parhaimmillaan sorvaaja ja puuseppä lienee siinä seitsemänkymppisenä. Puu on sellainen materiaali, että vaikka kaikki tekisi oikein, ei koskaan voi olla varma lopputuloksesta.

Ensi vuonna leireillään Seinäjoella

Suomalaisten puunsorvaajien taidonnäytteitä ei ole kovin yleisesti nähtävillä. Niihin voi Hyrkkäsen mukaan törmätä lentokentillä, maatalousnäyttelyissä ja työnäytöksissä esimerkiksi Kuokkalankosken markkinoilla. Sorvaajamme ovat Hyrkkäsen mukaan ehdotonta maailman eliittiä, mutta markkinointi ontuu.

Sorvauksesta kiinnostuneelle Lempäälän kaltaiset  leirit ovat mainio tapa tutustua harrastukseen. Hyrkkänen lupaa, että ensi vuonnakin järjestetään ainakin perinteinen suomalainen leiri Seinäjoella sekä uutuutena todennäköisesti toinen vahvalla skandinaavisella sorvausseudulla Pohjois-Norjassa.

– Kannattaa tulla mukaan. Sorvaamaan oppii ihan jokainen.

Kommentit (2)

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?