Vesilahden vanhimman asukkaan, huhtikuussa sata vuotta täyttäneen Yrjö Raaskan juhlavuosi jatkuu. Kesäkuun lopussa veteraani jälkipolvineen ja ystävineen matkasi hänen lapsuus- ja nuoruusmaisemiinsa Karjalan kannakselle. Ilman muistilappuja satavuotias opasti kolmen linja-auton letkaa ja kertoi yksityiskohtaisia tietoja myös sotahistoriasta.
Kotiseutumatkoja Karjalaan on tehty parikymmentä vuotta, mutta Raaskan satavuotismatka lienee lajissaan ainutkertainen. Suomi-vieraiden näkyvyyden ja kuuluvuuden takasi Narvan torvisoittokunta.
Jo ennen Suomen itsenäistymistä, Sakkolan Petäjärvellä vuonna 1913 syntynyt Yrjö Raaska muistaa edelleen pilkuntarkasti nuoruutensa maisemat ja sotavuosia edeltäneet tapahtumat. Hänen luonaan monet karjalaisten jälkipolvet käyvät edelleen tunnistuttamassa vanhoja valokuvia ja kuulemassa kerrontaa.
Raaskalla on sukujuuria myös Sakkolan Kiviniemessä, ja hän on mukana Kiviniemen kyläkirjaa viimeistelevässä toimituskunnassa.
Satavuotias käytti juhlamatkallaan pyörätuolia, ja suvun nuorten miesten avustamana hän pääsi muun muassa Laatokan rannalle sekä omalle kotipihalleen Sakkolassa ja edesmenneen vaimonsa kotipaikalle Raudussa. Ohjelmaan kuului seppeleenlaskut Sakkolan vanhalla kirkkomaalla sekä talvisodan taistelujen Keljassa, sodan uhrien muistomerkin äärellä.
Illanviettoihin Kiviniemen kosken partaalla ilmaantui spontaanisti ohjelmansuorittajia 120-henkisestä matkaseurueesta. Narvan soittokunnan johtaja Yrjö Punkari oli Karjalanmatkalla ensimmäistä kertaa, ja vaikuttui kokemastaan.
– Ja uskon, että koko soittokunta muistaa aina tämän satavuotismatkan.
Marjo Ristilä-Toikka
Viimeisimmät kommentit