Metsään: Suomen luonnon päivää vietettiin ensimmäistä kertaa

Luonnollinen ote luontoon

Eväät maistuivat retkeläisille Ammejärven laavulla tamperelaiselle Nikan perheelle. Vanhemmat Tiina ja Jari ovat tottuneita luonnossa liikkujia ja haluavat antaa elämyksiä myös lapsilleen Helmille ja Onnille. Sienistä kiinnostunut viisivuotias Helmi keräsi pussillisen tatteja kotiin vietäväksi.

Eväät maistuivat retkeläisille Ammejärven laavulla tamperelaiselle Nikan perheelle. Vanhemmat Tiina ja Jari ovat tottuneita luonnossa liikkujia ja haluavat antaa elämyksiä myös lapsilleen Helmille ja Onnille. Sienistä kiinnostunut viisivuotias Helmi keräsi pussillisen tatteja kotiin vietäväksi.

Liikenteen taustamelu Sääksjärvellä vaimeni hiljalleen, kun parikymmentä luonnosta kiinnostunutta lasta ja aikuista sukelsi tutustumaan Birgitan polun saloihin. Kannistontieltä länteen suuntautuva reitti eteni vaihtelevan maaston halki kohti Ammejärven laavua. Puolivälissä, Kortejärven hyllyvillä rahkasammalilla, sivistyksen levoton taustakohina oli jo vaihtunut tuulen rauhoittavaksi suhinaksi. Ja moni kivenkolo ja mätäs oli tutkittu pienten sienestäjien tarkoilla silmillä.

Retkueen vetäjä Ella Paavilainen Luonto-Liiton Hämeen piiristä kertoo, että ensimmäistä kertaa vietetyn Suomen luonnon päivän tarkoitus onkin tehdä luontoa tutuksi nimenomaan kokeilemalla ja tutkimalla.

– Luonto ei ole enää itsestäänselvyys kaikille. Onneksi vaikuttaa kuitenkin siltä, että voimakkain vieraantumisen aika on sivuutettu ja ihmiset ovat taas innostuneet luonnosta ja sen tuotteiden hyödyntämisestä. Halutaan esimerkiksi tehdä asioita itse eikä ostaa kaikkea valmiina.

Korkealta mäeltä ollaan laskeutumassa Kortejärveä ympäröivälle rämeelle. Maasto Birgitan polulla on vaihtelevaa, mutta ei liian vaikeaa lapsiperheillekään. Reitti on merkitty hyvin eikä eksymisen vaaraa ole ensikertalaisellakaan.

Korkealta mäeltä ollaan laskeutumassa Kortejärveä ympäröivälle rämeelle. Maasto Birgitan polulla on vaihtelevaa, mutta ei liian vaikeaa lapsiperheillekään. Reitti on merkitty hyvin eikä eksymisen vaaraa ole ensikertalaisellakaan.

Sieniä ei opita kirjoista

Elonkorjuu oli yksi Lempäälän tapahtuman teemoista. Elokuun viimeisenä päivänä metsämarjoja ei enää paljon maisteltavaksi löytynyt, mutta sieniä sitäkin enemmän. Sienioppaaksi taivaltajien matkaan lähti Harri Kekki Tampereen sieniseurasta.

– Hei, mikä tää on? kuului kysymys aina parin askeleen välein, kun innokas pikku sienestäjä kiikutti saaliinsa Kekin tunnistettavaksi.

– Paljon tatteja, herkku-, punikki-, lehmän- ja kangastatteja löytyy. Rouskuja on hyvin, ja löytyipä melkoinen harvinaisuuskin, nokirousku, varsinainen metsän missi, luettelee Kekki muutaman sadan metrin matkalla kertynyttä saalista.

Kekki on vuosien varrella huomannut, että ihmisten sienituntemus vaihtelee paljon. Kiinnostus sieniin ja niiden käytön oppimiseen voi olla pienestä kiinni.

– Sienten käytön oppiminen on lähiperinnettä, jota ei opita kirjoista. Tieto siirtyy ihmiseltä toiselle metsässä, paikan päällä. Elinikäisen sienikammon syntymiseen tarvitaan vain yksi lapsena syöty pahanmakuinen sieniateria.

Eväät maistuivat retkeläisille Ammejärven laavulla tamperelaiselle Nikan perheelle. Vanhemmat Tiina ja Jari ovat tottuneita luonnossa liikkujia ja haluavat antaa elämyksiä myös lapsilleen Helmille ja Onnille. Sienistä kiinnostunut viisivuotias Helmi keräsi pussillisen tatteja kotiin vietäväksi.

Eväät maistuivat retkeläisille Ammejärven laavulla tamperelaiselle Nikan perheelle. Vanhemmat Tiina ja Jari ovat tottuneita luonnossa liikkujia ja haluavat antaa elämyksiä myös lapsilleen Helmille ja Onnille. Sienistä kiinnostunut viisivuotias Helmi keräsi pussillisen tatteja kotiin vietäväksi.

Metsä rauhoittaa kulkijansa

Metsän sadon tarkkailun ohessa retken pikkuväelle oli järjestetty pikku tehtäviä, joilla testattiin luontotietoutta. Punaruskea puissa vipeltäjä oli tietysti orava, ja lehtikasaan talveksi kääriytyvä piikikäs otus tunnistettiin oitis siiliksi. Luonnossa liikkujan jokamiehenoikeuksien ohella mietittiin myös rajoituksia. Aivan toisen pihapiiristähän ei luonnon satoa parane mennä korjaamaan.

Hiljentyminen kuuluu luontoon. Hiljentymisharjoituksessa kaikenkokoiset retkeläiset laittoivat hetkeksi suut ja silmät kiinni ja kuuntelivat luonnon ääniä. Alkusyksyn metsässä linnut olivat vaiti mutta tuuli sentää suhisi.

– On paljon tutkimustuloksia, joiden mukaan luonto vaikuttaa suoraan hyvinvointiin. Se rauhoittaa, huolet helpottavat ja metsän äänimaailma jopa saa sydämen sykkimään rauhallisemmin, kertoo Paavilainen.

Samaa mieltä ovat tamperelaiset Tiina ja Jari Nikka, jotka ottivat tuntumaa Birgitan polkuun lastensa Helmin ja Onnin kanssa. Maalla lapsuutensa viettäneet Tiina ja Jari ovat aina tykänneet liikkua luonnossa ja toivovat voivansa tarjota lapsilleen luonnollisen luontokokemuksen. Tiina arvelee, että metsä ei kaikille nykypäivän kaupunkilaislapselle välttämättä ole kovin houkutteleva ympäristö.

– Nuorempaa sukupolvea ehkä metsä vähän pelottaa. Vanhemmat saattavat myös ylisuojella pientä kantoihin kompastelijaa.

Metsästä Nikan perhe hakee ennen kaikkea rauhoittumista, mielen ja sielun lepoa, hälinästä pois pääseminen antaa heille voimaa. Suomen luonto tarjoaa vuodenaikoineen jatkuvaa muutosta, ruska-ajan väriloiston ja lumisen metsän lumon. Tiina Nikka kehottaa erityisesti lapsiperheitä lähtemään rohkeasti metsään, sillä se ei oikeasti ole ollenkaan pelottava paikka.

Paavilainen Luonto-Liitosta toivoo, että Suomen luonnon päivästä elokuun lopussa tulisi perinne.

– Toivomme, että ihmiset pohtisivat suhdettaan luontoon. Luontoa pitää kunnioittaa, mutta siitä saa myös paljon iloa ja hyötyä. Lasten vieminen luontoon on erityisen tärkeää. Lapsuuden luontokokemukset säilyvät vahvoina koko elämän ja luovat halun palata luontoon aina uudestaan.

Suomen luonnon päivänä opittiin koko joukko uusia asioita metsäluonnosta ja erityisesti sienestyksestä. Retken kaikkein odotetuin hetki taisi kuitenkin olla puolivälin ruokatauko Ammejärvellä

Suomen luonnon päivänä opittiin koko joukko uusia asioita metsäluonnosta ja erityisesti sienestyksestä. Retken kaikkein odotetuin hetki taisi kuitenkin olla puolivälin ruokatauko Ammejärvellä

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?