Pyhän Birgitan muisto elää edelleen Lempäälässä

Birgitta-seminaarin osanottajia vastassa lukion juhlasalissa oli ensimmäisenä kaksi Irmeli Koskisen kierrätysmateriaalista valmistamaa haarniska-asuista hahmoa, joiden tekeminen oli kestänyt kaksi vuotta hahmoa kohti. Kuvassa niiden seurana seminaarissa puhuneet Sari Katajala-Peltomaa (vas.), Eva Ahl-Waris, Aila Viholainen, Leena Enqvist ja Ilkka Mäkinen sekä seminaarin organisoinut Raili Reini.

Birgitta-seminaarissa puhuneet Sari Katajala-Peltomaa (vas.), Eva Ahl-Waris, Aila Viholainen, Leena Enqvist ja Ilkka Mäkinen sekä seminaarin organisoinut Raili Reini ritarien seurassa.

Lempäälä vaalii omasta menneisyydestään kumpuavaa kulttuuria.

Joka toinen vuosi vietetään keskiaikateemaisia Birgitta-viikkoja, jotka ovat saaneet nimensä Lempäälän kirkon suojeluspyhimyksen mukaan.

Elokuun lopusta Pirkon-päivän tienoille lokakuun alkuun kestävien viikkojen ohjelma vaihtelee, mutta perinteeksi ovat muodostuneet muun muassa Birgitta-seminaari ja keskiaikamarkkinat kulkueineen.

–Kansa ei unohtanut katolisen ajan suojeluspyhimystään silloinkaan, kun kirkko uskonpuhdistuksen jälkeen halusi häivyttää hänen muistonsa, kertoi Raili Reini avatessaan Birgitta-seminaarin viime lauantaina.

Birgitta-juhlia Lempäälässä vietettiin vielä 1800-luvulla, ja perinnettä elvytettiin myös 1950-luvulla. Vanhojen ihmisten tiedetään puhuneen Pirjosta, jonka juureen he sanoivat tulevansa haudatuiksi. Pirjo ja Pirkko olivat Pyhän Birgitan kansanomaisia nimityksiä, joilla viitattiin myös kirkkoon.

Pyhän Birgitan muisto heräsi uudelleen henkiin kymmenen vuotta sitten, jolloin ruotsalaispyhimyksen syntymän 700-vuotismuistoa juhlittiin laajalti myös Suomessa ja Lempäälässä. Kaksi vuotta myöhemmin Lempäälässä alettiin joka toinen vuosi järjestää Birgitta-viikkoja, joten tämän vuoden tapahtumat ovat järjestyksessään viidennet.

 

Pyhyys, pyhä ja arki teemoina

Birgitta-seminaarin ohjelma koostui pääosin luennoista, joita pitivät Suomen eturivin Birgitta- ja keskiajan tutkijat teemalla ”Pyhyys, pyhä ja arki”.

Filosofian tohtori Eva Ahl-Waris, joka on tehnyt väitöskirjansa Naantalin birgittalaisluostarista muinaisjäännöksenä, kertoi muun muassa luostarin kaivauksista sekä siitä, miten sen muistoa alettiin vaalia 1800- ja 1900-lukujen aikana jopa romaaneissa.

Naantaliin 1430-luvulla sijoittunut luostari hävisi katolisen ajan jälkeen, mutta sen raunioita alettiin kaivaa uudelleen esiin 1800-luvun lopulla. Luostarin kirkko sen sijaan on edelleen olemassa ja seurakunnan käytössä luterilaisena kirkkona.

Toinen Pyhään Birgittaan suoranaisesti liittynyt aihe oli filosofian tohtori Sari Katajala-Peltomaan luento pyhimyksen ihmeistä.

–Keskiajalla vuorovaikutus pyhimysten kanssa oli arjen selviytymiskeino, hän kertoi. Avun pyytäminen heiltä oli myös kirkonmiesten hyväksymä keino esimerkiksi sairauksien parantamiseen, metsään kadonneen lapsen löytämiseen tai muusta vaaratilanteesta pelastamiseen. Eikä parempaakaan keinoa vaikeissa sairauksissa ollut, sillä koko Pohjolassa ei ollut ainoatakaan yliopistokoulutettua lääkäriä.

Pyhimyksiä rukoiltiin keskiajalla siis heidän kuolemansa jälkeen, ja pyyntöön kuului aina vastalahja. Jos rukous kuultiin, usein vastalahja tarkoitti pyhiinvaellusmatkaa pyhimyksen haudalle – Pyhän Birgitan tapauksessa Ruotsin Vadstenaan.

Pyhän Birgitan ihmeisiin kuului myös useita heikkoihin jäihin pudonneiden pelastamisia, kuten pohjoisessa ilmanalassa on luonnollista, sekä taistelua pahoja henkiä vastaan.

–Pyhimykset olivat roolimalleja, mutta ennen muuta myös arjen auttajia, totesi Sari Katajala-Peltomaa.

 

”Ei niin askeettista ”

Seminaarin kaksi muuta luentoa liittyivät nunnien ruokaan ja pöytätapoihin birgittalaisluostarissa sekä katolisen ajan kirkkojen ja niiden maalausten suomalaistamiseen.

Teologian maisteri Leena Enqvist kertoi, etteivät luostarit olleet ruokailun suhteen niin askeettisia kuin yleisesti luullaan eikä mausteita käytetty pilaantuneen ruoan maun häivyttämiseen, kuten yleisesti luullaan

–Mausteet olivat kalliita, joten jos oli varaa käyttää niitä, oli varaa ostaa myös kunnollista ruokaa. Ruoan terveellisyyteen birgittalaisluostareissa kiinnitettiin muutenkin erityistä huomiota.

Esimerkkinä kirkkomaalausten suomalaistamisesta filosofian maisteri Aila Viholainen mainitsi Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin, jonka hukuttautuvaa Ainoa kuvaavan osan esikuvana hän näki Hattulan kirkon merenneitoa esittävän seinämaalauksen.

 

Kirkonpolttoruno

Birgitta-seminaarin puhtaasti paikallista osuutta edusti kirkonpolttoruno eli Tarikan Birgitan legenda, jonka lempääläinen Eeva Petäkoski ohjelman päätteeksi lausui. Sitä ennen yhteiskuntatieteiden tohtori Ilkka Mäkinen kertoi runosta, jota hän luonnehti Lempäälän syntysanoiksi.

–Kansanrunot ovat usein saaneet alkunsa pyhimyslegendoista, joten ehkä myös Tarikan Birgitan alkuperä voisi löytyä jostakin Vatikaanin arkiston uumenista, hän arveli.

Alkuperäisestä runosta on Lempäälässä säilynyt ainoastaan 16 säettä, jotka on 1700-luvulla laitettu kirjalliseen muotoon, toinen kirkkoherra Erik Ednerin ja toinen ylioppilas Mikael Waldeniuksen muistiin merkitsemänä. Myöhemmin niistä on tehty kaksi eri versiota kokonaiseksi tarinaksi, joista seminaarin osanottajat kuulivat tekstiilitaiteilija Liisa Vanhakartanon version.

 

Birgitta-viikot jatkuvat Lempäälässä lauantaina 5.10. järjestettävillä keskiaikamarkkinoilla, jonka aloittaa juhlavasti kylän läpi tapahtumapaikalle vaeltava kulkue. Sunnuntaina 6.6. ohjelmassa on kirkkokonsertti, jossa Vanitatum Vanitas –lauluyhtye esittää keskiaikaista moniäänistä laulumusiikkia.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>