Pirkanmaan kehyskuntien sosiaalidemokraattiset aktiiviset ja merkittävät vaikuttajat kirjoittivat menneellä viikolla pamfletin ”Meistä on tullut vaalilupauksensa pettäneitä ja valehtelijoita” (L-VS 25.9.). Samanlaista ääntä on kuulunut muidenkin hallituspuolueiden kuntavaikuttajien suunnalta, mm. Lempäälästä ja Varsinais-Suomesta. Kuntapäättäjät etääntyvät valtakunnan päättäjistä.
Hyvinvointivaltio olemme me. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, perheistä ja muista ruokakunnista, kunnista, kaupungeista, maakunnista. Kokonaisuutta kutsutaan valtioksi. Onko näin yksinkertainen asia tosiaan niin hukassa kuin miltä näyttää? Väärä vastakkainasettelu vallitsee keskusteluissa valtoimenaan, myös eduskunnassa ”hallitus ahdistaa kuntia”. Eivätkö tehtävät ole yhteisiä, työnjako on vain jaoteltu valtiolle ja kunnille – ja yksilöille. Viimeksi mainittu osuus on muuten todella hukassa nykyisin.
Missä muussa valtiossa on niin paljon hyvinvointietuja kuin mitä meillä on? Missä on subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka vanhemmat olisivat molemmat kotona? Missä kuljetetaan ekaluokkalaiset kouluun ”kilometrin päästä kotoa”? Missä on ilmainen kouluruoka toiselle asteelle asti ja kolmannella asteella valtion tukemana erittäin edullinen, hyvä kouluruoka? Ilmainen yliopistokoulutus? Äitiysloman jälkeen voi turvallisesti palata entiseen työpaikkaansa. Palkalliset, pitkät lomat ja lyhyt työaika? Yhtä hyvät työttömyysedut? Terveydenhoito? Vanhuspalvelut niin, että me lapset saamme ”unohtaa” vanhempamme? Tarvittaessa viranomaiset hoitavat hautaan asti. Väitän, että missään muualla kuin Suomessa ei ole näitä kaikkia voimassa. Kiva juttu meille, mutta mistä tulevat maksajat? Meillä on liian hyvä hyvinvointi verrattuna mahdollisuuksiimme.
Tänä vuonna valtio ottaa uutta velkaa yhteisten toimiemme hoitamiseksi yli yhdeksän miljardia ja ensivuonna ainakin seitsemän miljardia. Bruttokansantuote on todella kaukana vuoden 2006 luvusta, ei tule sinne koskaan palaamaan. Ei ainakaan tällä työvoima- ja väestökehityksellä.
Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on syytä unohtaa. Yhteiskunnassamme on paljon tehtäviä, joita itse kukin ja eri instanssit hoitavat. Ne ovat yhteisiä tehtäviä, mutta niitä on liian paljon. On ryhdyttävä karsimaan palveluja. Kasvu ei tule tuomaan ratkaisua velkaantumiseen, on lähdettävä ihan oikeasti tekemään rakenteellisia uudistuksia. Tätä asiaa pidetään kirosanana, minun mielestäni se on ainoa mahdollinen ratkaisu.
Yhteiskunnallinen tilanne edellisten kuntavaalien ajasta on muuttunut – siis niinkin nopeasti. Totuus on kirkastumistaan kirkastunut. Nyt olisi aika miettiä perusasioita. Mitkä ovat yhteiskunnan tehtävät, mitkä tehtävät kuuluvat yksilölle ja perheelle. Mitä varten kuntarakenne on olemassa? Kannattaako rakentaa uusi hallintokerros maakuntamallilla tai eurooppalaisen kaupungin mallilla? Mikä on pienen kunnan itsenäisyyden merkitys? Me suomalaiset olemme edelleen suomalaisia, vaikka kuulumme EU:n. Identiteetti voidaan säilyttää ilman kunnanrajoja. Yli 200 000 ihmistä ylittää Pirkanmaalla kunnan rajan joka päivä. Mitä sitten? Onko se kunnan raja itseisarvo? Olisi hyvä päästä irti täysin turhista rajoista, jotka hallinnollisesti vaikeuttavat rakentamista, päivähoitoa, talouden tasapainottamista jne.
Ei ole pettämistä, jos myöntää tulleensa uusiin ajatuksiin. Vaalilupaukset ovat tärkeitä, mutta asioiden muuttumisnopeus on päätä huimaava. Suomi on erittäin epästabiilissa tilassa. Vaarana on sortuminen, vaarana on Kreikan tie. Tarvitaan uutta ajattelua. Tarvitaan uudistumista. Suomalaiset ovat innovatiivista insinöörikansaa. Toivon lisää innovatiivista yhteiskunnallista toimintaa.
Heska Korhonen
Olen samaa mieltä, että kuntien tehtäviä tulisi karsia. Ne olisi pitänyt määritellä ensin ja vasta sitten lähteä piirtelemään kuntarajoja uudelleen. Nyt meillä on sote.uudistuskin pantu palvelemaan pakkoliitoksia.
VATT:n tutkimuksen mukaan suhteellisen pienet kunnat ovat tehokkaimpia palvelun tuottajia, vasta alle 5000 asukkaan kunnalla hallintokulut alkavat nousta. Suuret kunnat, Helsinki etunenässä , ovat lähes tehottamimpia kuntia, jos mittarina on kulut/asukas. Samoin kuntaliitokset mallia Kouvola tai Salo eivät ole saaneet näitä kuntia nousuun.
Kaikkialla muualla Euroopassa terveydenhuollon hoitaa joku muu taho kuin kunta. Ruotsissa landstinget, Tanskassa Region jne. Myös yksityinen ja julkinen terveydenhuolto on näissä maissa asetettu vaihtoehdoiksi, koska maksajataho on sama. En usko että Suomessakaan voidaan jatkuvasti tpimia kuntapohjalta. Tarvitaan todella jokin sote-taho kunnan ja valtion väliin, kutsuttakoon sitä millä nimellä tahansa. Tämä ei ole mikään kustannuspeikko, koska tällöin kuntien terveydenhuoltohenkilöstö siirtyy tämän aluehallinnon palvelukseen. Pirkanmaalla luonteva pohja olisi ollut Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, jonka johto valittaisiin vaaleilla ja jolle osoitettaisiin tietty osuus kunnallisveroista. Tällöin poistuisi raja perus- ja erikoissairaanhoidon välillä, joka vähentäisi kuluja.
Pienen ja isommankin kunnan itsenäisyydellä on merkitystä paljon. Miksi muuten Euroopassa on niin paljon kuntia kuin Ranskassa 36000, Saksassa 12000. Kunnat ovat olemassa sitä varten, että ihmiset voivat päättää asioistaan. Ruotsissa on vielä viime vuosinakin muodostettu uusi kunta erottamalla osa Uppsalasta omaksi kunnakseen. Paikallisdemokratiaa arvostetaan. Kuntien tulisi keskittyä viranomaistoimintaan, palvelujen valvontaan, säätelyyn ja tarvittaessa rahoitukseen, mutta kunnan ei välttämättä tarvitse tuottaa palveluja itse. Keskeisiä asioita ovat peruskoulut, varhaiskasvatus, rakennusvalvonta, sosiaalihuolto, palo- ja pelastustoimi jne. Kokoomus on jotenkin hukassa kun se vastustaa alue- /lääni-/maakuntatasoa viimeiseen asti. Tätähän ovat kritisoineet mm. vihreät . Kukoomuksen paras tuki ylhäältäpäin määräilevässä ja ylimielisessä kuntapolitiikassa on ollut Vasemmistoliitto (sic).
Kiitos hyvästä palautteesta nimimerkki Scientistille. Kirjoituksesi on hyvin fiksu ja analyyttinen, varsinkin muihin saamaani ”vastineisiin” verrattuna. Pari kommenttia tai oikeastaan kysymystä:
Kuntien tehokkuuden vertailu on todella haastavaa. Uskon VATT:n tekevän perusteellista työtä, mutta olosuhteet kunnissa ja Suomen eri alueilla vaihtelevat todella paljon. Olisiko niin, että monessa suuressa kunnassa on saatu mammuttitaudin tartunta? Politiikot toimivat, kuten paljon meillä Lempäälässäkin, pikkuasioissa ja antavat virkamiesten tehdä päätökset ja kasvuehdotukset. Lisäksi esimerkiksi soster-lautakunta, niin tärkeää kuin se työ onkin, ei näe mahdollisuuksiaan miettiä rakenteita vaan pyytää lisää rahaa (tästä syksytä en vielä tiedä). Voidaanko mammuttitaudin virheet välttää? Voidaanko vihdoin ymmärtää, että velka pitää joskus maksaa takaisin?
Todellakin SOTE on suuri asia, noin 55-60% koko kuntataloudesta + valtion osuus päälle. Mutta miksi ei voida yhdistää kaikkia toimia ja poistaa tehottomat, epädemokraattiset kuntayhtymät? Mikä sen pienen kunnan arvo on? Lähidemokratiaa arvostan, mutta se ei voi päättää asioista, jotka kuuluvat eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille. Lähidemokratialla voidaan vaikuttaa pieniin, mutta arkipäivän tärkeisiin asioihin. Sillä ei pelasteta kansantaloutta, vaikka joku niin ajatteleekin. Lempäälässä vierailleen asiantuntijan mukaan lähidemokratian esteenä ei ole kunnan koko. Hän esitteli Espoon mallia yhtenä hyvänä vaihtoehtona.
Käytännössä Ruotsissa taitaa olla 21 kuntaa eli landstingetiä. Joku kertoi heidän miettivän siirtymistä yhdeksään kuntaan, miljoona asukasta per kunta. Miten siellä mahtaa olla tehokkuus?
Minun lähtökohtani on yksinkertaisuus, demokraattisuus ja tehokkuus. Sitten meillä olisi jonkinlainen mahdollisuus selvitä mahdollisen kasvun tuella velkaongelmastamme. Säästää tulevien sukupolvien hikeä ja jopa meidän itsemme eläkkeitä.
Heska Korhonen
Kyllä syynä suurten kuntien tehottomuuteen on helposti paisuva mammuttimainen hallinto. Esimerkiksi uudessa Kouvolassa (6 kuntaa yhteen) on eräillä sektoreilla, jopa 7-8 taso kun niitä pienessä kunnassa on vain 2-3. Samoin suurin kuntamme Helsinki on vertailuissa lähes tehottomin (kulut/asukas) ja siellä on pitkät jonot terveyskeskuksiin toisin kuin Lempäälässä.
Ruotsissa on tosiaan harkittu landstingetien vähentämistä, muttei kuitenkaan kolmetasoisesta mallista luopumista kuten ei Tanskassakaan. Euroopan kuntamalleista on muuten hyvä esitys netissä Kuntaliiton Keijo Sahrmanin toimesta. Muistaakseni Ruotsin suunnitelmista ei tullut mitään.
Ruotsin kunille on kuitenkin jäänyt paljon tehtäviä ja itse asiassa kunnallisverosta suurin osa (yleensä 60% tasoa) menee tälle primäärikunnalle. Seuraavassa on esimerkkejä aloista, joista Ruotsin kunnat vastaavat (Värmdön kunta):
– esikoulut ja yhdeksänvuotiset peruskoulut
– lukiot
– vanhusten huolto
– vammaishuolto
– elatustuki
– kirjastot
– suunnittelu ja rakentaminen
– ympäristön ja terveyden suojelu
– vesi
– jätevesihuolto
– katujen puhdistus
– jätehuolto
– hätä- ja pelastustoimi
Tanskan malli taas muistuttaa ehkä jossain määrin Suomessa esitettyä metropolihallintomallia. Siinä alueet huolehtivat terveydenhuollosta, mutta niillä ei ole verotusoikeutta. Hallinto valitaan vaaleilla kuten kuntaankin. En tunne Espoon mallia, mutta lähidemokratia jää kunnanosavaltuustoissa helposti tehottomaksi kokoustamiseksi, jos sillä ei ole rahoja käytettävissään tai jos rahat ovat isomman hallinnon armopalojen varassa. Kellä rahat sillä valta.
THL:n äsken esittämä terveydenhuollon malli on mielestäni hyvä ja lähellä pohjoismaista käytäntöä. Siinä terveydenhuollon alueita jäisi Suomeen 13-15 kappaletta ja yksityinen ja kunnallinen toimija asetettaisiin samalle viivalle. Suomessa ei pitäisi olla jonoja terveyskeskuksiin ja lääkäriin nykyisellä lääkärimäärällä, jossakin on vikaa jos on.
Suomessa kuntauudistus, rakenneuudistus ja soteuudistus ovat menneet suloisesti sekaisin. Syy on komijakoinen: hallitus on esiintynyt epäselvästi, media on on tarttunut melkein ainoastaan ”mediaseksikkäisiin” juttuihin ja kansalaiset ovat huonosti tutustuneet asioihin.
Rakenteet kylläkin uudistuvat koko ajan, sen kuulemme joka päivä uutisista. Voisimmeko uudistaa hallinnollisia ja yhteiskunnallisia rakenteita itse hallitusti?
Eräs harha keskustelussa on, että mielletään samanlaisen mallin toimivan ja tarvittavan joka puolella Suomea. Näinhän ei ole. Tulevaisuuden Suomi jakaantuu väistämättä kahteen osaan: Viisi kasvukeskusta kasvaa, voi hyvin ja maksaa veroja saamatta valtionapuja; muu Suomi kuihtuu ja pidetään yllä solidaarisesti valtionavuilla. Tämä on luonnollinen ja väistämätön kulkusuunta. Eikä se ole huono, jos todellakin pidetään joku lainvoimainen palvelutaso verovaroilla syrjäseuduilla. Tosin koulumatkat ja lääkärimatkat ovat siellä pitkät jo nyt. Ne eivät tällä verokertymällä ja lainanottotarpeella lyhene ainakaan.
Olen paljon keskittynyt kannanotoissani Pirkanmaahan. Tämän hyvän keskustelun tässä vaiheessa haluan tuoda esille – muista valtioista tai muista Suomen maakunnista huolimatta – Pirkanmaan tilanteen. Tuo Pshp on yksi toimielin, johon rivivaltuutettuna en voi mitenkään vaikuttaa. Olen yksinkertainen ja haluan edistää yksinkertaisia malleja: Yksi kunta muodostuu kehyskunnista ja Tampereesta. Niillä on yhdet verovarat, yksi päättävä elin. Alueiden ääni ja turva saadaan kuuluviin vaalipiirijaolla noin 70.000 asukkaan alueilta. Siis eteläalueelta on aina edustajansa yhteisessä valtuustossa kuten myös lännestä, idästä, pohjoisesta ja keskustasta. Lähes kaikki kuntayhtymät voidaan purkaa ja varat siirtyvät yhteisen uuden kaupungin haltuun. Tehdään siitä kaupungista tehokas, toimiva, kokonaan eri pohjalta kuin vanhat isot kaupungit ovat toimineet. Olen esitellyt mallia tarkemmin kotisivuillani ja facebook-sivuillani.
Uskon tämän olevan hyvän mallin täällä Pirkanmaalla nykyisen Tampereen ympäristössä.
Heska
Mutta jos Pshp:n tai vastaavan elimen johto valittaisiin suorilla vaaleilla kuntavaalien yhteydessä, silloin pääsisi jopa tavallinen kuntalainen vaikuttamaan yhdellä äänellään. Ruotsissa on muuten yhdistetty valtiovaali, määkäräjävaalit ja kuntavaalit, jolloin samalla annetaan kolme eri ääntä.
Vaikka kasvukeskukset kasvavatkin, ei muuta Suomea nyt kannata nimetä Neuvostoliiton tavoin ”perspektiivittömäksi”. Aika voi muuttua ja tilanteet elinkeinoelämässä samoin, esim. Lapin merkitys voi kasvaa, jos aktiviteetit jäämerellä kasvavat. Samoin energialähteet muutuvat. Monet hyvätkin teollisuusalueet tyyliä Kouvola ja Salo voivat taantua ja jotkut huomaamatta kasvaa (Vaasa ja Pohjanmaa yleisesti). Ei mikään ole ikuista ja tilanne voi muuttua pian kuten Nokiankin kohdalla kävi.
Tässä vielä alan kuntatalouden asiantuntijan ja professorin kommentti, jonka mukaan on liikaa keskitytty kuntaliitoksiin ja liian vähän palvelurakenteisiin. Mielestäni asiaa.
http://yle.fi/uutiset/kuntatalouden_asiantuntija_ei_ymmarra_liitosintoilua/6875476
Olen samaa mieltä, että puhuminen kuntaliitoksista itseisarvona on yhtä huonoa keskustelua kuin puhuminen kuntien rajoista itseisarvona. Rahan säästö on liitoksessa mahdollista hukata ja jopa aiheuttaa lisää kustannuksia, jos mm. tuo edellä mainitsemamme mammuttitauti pääsee tarttumaan ja lisäksi puhutaan 5 – 15 vuoden turvatyöpaikoista. Ei liitos ole eikä saa olla itseisarvo.
Toistan tavoitteeni: yksinkertainen, demokraattinen, tehokas. Lisään luetteloon globaalin kilpailukyvyn ja näkyvyyden sekä rakenteiden uudistamisen tuoman kasvumahdollisuuden. Homma on hallinnollista järkeilyä ja henkistä uskonvoimaa. Yllättävän isot asiat pyörii tunteiden ja luottamuksen voimalla. Siksi puhun uudesta Pirkanmaan kaupungista, en liittymisestä Tampereeseen. Se lakkautettaisiin kehyskuntien kanssa samana päivänä minun mallissani!
Haen uutta alkua ja hyvää vastausta globaliin epävarmuuteen.
Heska