Rukous on silta

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Rukous ei ole rajattu määrättyihin paikkoihin tai määräaikoihin. Rukoilla voi missä ja milloin vain. On hieno asia ja etuoikeus, että voi olla suoraan yhteydessä Jumalaan eikä siinä tarvita välikäsiä. Aivan tavallinen ihminen ns. maallikko voi rukoilla hänelle tärkeistä asioita omalla tavallaan ja sanoillaan eikä siihen vaadita valmiita virallisia ja laadukkaita rukouksia. Jumala ei takerru rukouksen muotoseikkoihin tai korulauseisiin. Tosin Taivaan Isä varmasti odottaa, että rukouksemme olisivat aitoja ja vilpittömiä eikä vain tavan vuoksi toteutettuja.

Vanhempani opettivat minulle Levolle laske luojani -rukouksen. Se on säilynyt iltarukouksenani tähän päivään asti. Se on lyhyt rukous minkä jaksaa rukoilla väsyneenäkin. Sen jälkeen on turvallista ja rauhallista mennä nukkumaan. Rukouksen jälkeen tulee tunne, ettei tarvitse olla koskaan yksin. Rukous on lähtenyt eteenpäin ja se kuullaan.

Iltarukouksen lisäksi minulla on toki muitakin rukouksia aina elämäntilanteen mukaan.  Tärkein rukousaiheeni on oma perheeni. Joskus ajattelen, että onko rukoukseni liian itse- tai perhekeskeinen. Pitäisikö rukoilla laajemmin ihmisten ja asioiden puolesta. Sen tiedän, että aivan liian vähän rukoilen.

Herra kuulee meidän rukouksemme. Vaikeuksien tullessa rukouksen tie joskus näyttää menevän tukkoon. Hän kuulee nekin rukoukset, joita Hän ei välttämättä sellaisenaan täytä. Hän vastaa sinulle kenties toisella tavalla kuin odotit. Monesti olemme malttamattomia kun joudumme odottamaan rukousvastausta. Meidän tulisi luottaa ja suostua Jumalan tahtoon. Usko ilman kuuliaisuutta, Jumalan varaan jättäytymistä ja hänen haltuunsa heittäytymistä ei ole varauksetonta uskoa.

Olemme usein tyytymättömiä silloin, kun Jumala sulkee ovia, joista tahtoisimme käydä sisään. Kysymys voi olla ovesta johonkin tehtävään, ovesta menestykseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Silloin emme huomaa emmekä välitä siitä, että Jumala on aina avannut oman ovensa, joka meille on se kaikkein paras ja josta Hän on tarkoittanut meidän kulkevan. Evankeliumia on se, että Jumala on meille varannut oman ovemme ja oman tiemme. Monia asioita elämässä pidämme itsestään selvinä emmekä pidä niitä lahjoina. Siitä syystä emme myöskään aina oikein osaa kiittää. Esimerkiksi kuinka usein olemme muistaneet kiittää siitä, että olemme saaneet terveinä nousta uuteen päivään? Kiitosrukous tahtoo ainakin minulta silloin tällöin unohtua. Kiitollisuuden aiheita on vaikka kuinka paljon kun osaamme ja haluamme katsoa ympärillemme.

Jeesuksen kehotuksen mukaisesti meidän tulisi rukoilla lisää työntekijöitä Jumalan elopelloille.

Seurakuntien palkattujen työntekijöiden määrä vähenee jatkuvasti. Tarvitaan mukaan entistä enemmän vapaehtoisten työpanosta.

 

Eija Nurmi

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>