Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri pitää Pirkanmaalle myönnettyjen ilveksen kaatolupien määrää ylimitoitettuna. Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeusluvat 44 ilveksen tappamiselle.
Lupien määrä on ennätyksellisen suuri. Koko maassa kaatoluvat on myönnetty 573 yksilölle, mikä on peräti 22 prosenttia koko kannasta. RKTL:n arvion mukaan tänä vuonna ilveskanta on 2 490–2 770 aikuista yksilöä.
Ylimetsästys ei ole Pirkanmaan Luonnonsuojelupiirin mukaan metsästyslain kestävän käytön periaatteen eikä luontodirektiivin suotuisan suojelun tason velvoitteiden mukaista. Laillisen metsästyksen lisäksi ilveksen kantaa verottavat myös salametsästys ja liikennekuolemat.
Ilves on rauhoitettu eläin. Se on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi ja se kuuluu tiukkaa suojelua vaativiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. Metsästyslainsäädännön mukaan ilveksen rauhoituksesta voidaan poiketa joko maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä tai alueellisen riistakeskuksen pyyntilupapäätöksellä. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilvesten määrä ei kuitenkaan ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa, eikä sen siten tule olla pyyntiluvan myöntämisen peruste. MMM:n määräämät ylärajat eivät saa luonnonsuojelupiirin mukaan tarkoittaa pyyntilupien määrää.
Luonnonsuojelupiiri muistuttaa, että ilveksellä on todettu olevan myönteinen vaikutus riistaeläinkantoihin. Ilvesten ruokalistalle kuuluvat merkittävimpinä ketut, supikoirat, pienet hirvieläimet (metsäkauris, valkohäntäkauris), jänikset ja kesäaikaan vesilinnut. Onkin todettu, että niillä alueilla, joilla ilveksiä on riittävän tiheässä, metsäkanalintukannat ovat runsastuneet, koska ilvekset tappavat supikoiria ja kettuja.
Tässä sitä sitten ollaan. Ilvekset metsästetään todella vähiin, sitten toisaalla taas valitetaan ja kiukutellaan peurojen aiheuttamista vahingoista. Ilves on lisäksi supikoiran lähes ainoa luontainen saalistaja. Hämeen tunnuseläin ilves pitäisi luonnon tasapainoa yllä, mlkäli se suotaisiin. Minkäs teet, kun talonpoikaisjärki on kadoksissa?