Vuoden professoriksi valittu Pertti Alasuutari asuu maalaisidyllissä Nurmella. Hän arvostaa maaseudun rauhaa ja eläväistä kyläyhteisöä.

Maalaisromantiikka elää vahvana mielikuvissa

Maaseutu tarkoittaa nykyään jotain ihan muuta kuin viisikymmentä vuotta sitten.

Silti mielikuvissa maatalous ja maaseutu yhdistetään yhä toisiinsa – siitäkin huolimatta, että vajaa kymmenen prosenttia maaseudulla asuvista suomalaisista on tekemisissä maatalouden kanssa.

Yhteiskuntatieteilijä, sosiologian professori Pertti Alasuutari on tutkinut maaseudun mielikuvia ja sitä, kuinka ne ovat muuttuneet. Hän asuu itsekin maaseudulla, Lempäälässä Nurmen kylässä.

– Täällä on kaksisataa taloutta, joista muutamalla on maatalouden kanssa jotain tekemistä, Alasuutari naurahtaa.

– Tutkimuksestani käy ilmi, että suomalaisten käsitykset maaseudusta ovat vanhentuneita. Maalaisia pidetään edelleen vähän hitaampina ja erilaisina kuin cityihmisiä. Ja maaseutuun todellakin liitetään vahvasti maatalous.

Alasuutari toteaa että todellisuudessa maaseudulla asuu samanlaista väestöä kuin lähiöissäkin. Heillä on vain hieman enemmän lääniä ja omaa rauhaa kuin rivitalossa asuvalla.

Mielikuva maalla asumisesta on siis periatteessa väärä. Toisaalta Alasuutari näkee, että nimenomaan maalaisromantiikka houkuttelee ihmisiä muuttamaan maalle. Maaseudun idylli viehättää, siitä on vain siivilöity pois ylimääräinen.

Kukapa ei haaveilisi omasta tontista puhtaassa ja rauhallisessa miljöössä, järven rannalla?

 

Professori Pertti Alasuutari viihtyy Nurmella. Hän on asunut perheineen viehättävällä järvenrantatontilla yli kymmenen vuotta. Harrastuksikseen Alasuutari mainitsee puutarhanhoidon ja sulkapallon.

Professori Pertti Alasuutari viihtyy Nurmella. Hän on asunut perheineen viehättävällä järvenrantatontilla yli kymmenen vuotta. Harrastuksikseen Alasuutari mainitsee puutarhanhoidon ja sulkapallon.

Nurmella saa nauttia varsinaisesta maalaisidyllistä. Alasuutarin perhe asuu viehättävällä järvenrantatontilla rantasaunoineen ja hoidettuine pihoineen. Ja vaikka ollaan maalla, ei matka Tampereelle kestä autolla puolta tuntia kauempaa.

Alasuutari kertoo, että muutti Lempäälään, koska halusi yhdistää omakotiasumisen ja mökkeilyn.

– Meillä oli omakotitalo Pirkkalassa ja kesämökki Orivedellä. Aloimme etsiä paikkaa, joka toimittaisi samalla kodin ja kesämökin virkaa.

Sopiva tontti löytyi vuonna 1999. Siitä asti hän on viihtynyt Nurmella perheineen.

 

Maaseudun yhteisöllisyys nousee esiin Alasuutarin puheissa tämän tästa. Tieteilijän sanomisista on helppo tulkita, että merkittävä osa maalla asumisen viehätystä löytyy kyläyhteisöstä.

Lempäälään Alasuutari kertoo juurtuneensa hyvin.

– Pirkkalakin on Lempäälään verrattuna kaupunkimainen lähiö. Siellä ei välttämättä tule tuntemaan naapureitaan.

Nurmea hän kehuu eläväksi ja tiiviiksi kyläyhteisöksi.

– Itse olen ollut esimerkiksi paikallisen hirviseuran ajomiehenä, ja kuulun rotareihin. Myös kyläyhdistyksen toiminnassa olen ollut jonkin verran mukana, kertoo Alasuutari.

 

Jos kaupunkilainen sanoo muuttavansa maalle, tarkoittaa se usein pellolle pystytettyä rivitalokeskittymää.

Tällainen asumismuoto ei Alasuutarin mielestä ole kovin kaukana perinteisestä maaseudusta.

– Mielikuva, jossa maaseutu tarkoittaa laajaa peltoaukeata ja sen keskellä olevaa taloa, on isojaon jälkeen toteutunut malli.

– Perinteisestihän maaseutu on ollut melko tiheitä raitteja, niin kuin lännen kaupunki. Nykymuotoinen, tiivis omakoti- tai rivitaloasuminen ei tästä juuri eroa.

Nyt keskustellaan paljon siitä, että asumista pitäisi tiivistää ekologisuuden nimissä. Esimerkiksi maaseudun pitkät välimatkat tarkoittavat käytännössä henkilöautopakkoa.

– Laskelmat siitä, että maalla asujat ovat tuhlaavampia ekologisesti, eivät ole täysin paikkaansa pitäviä. Joillain elämänalueilla maalla asuvat eivät kuluta niin paljon kuin kaupunkilaiset.

– Esimerkkinä voidaan mainita jätehuolto. Me kompostoimme biojätteet itse ja poltamme pahvit. Sekajätepönttöön menee todella vähän tavaraa.

 

Vuoden professori on laadullisen tutkimuksen pioneeri

Professoriliitto on valinnut vuoden professoriksi sosiologian professori Pertti Alasuutarin Tampereen yliopistosta.

Alasuutari on maamme tunnetuin ihmistieteiden tutkimusmenetelmien asiantuntija. Hän on kansainvälisesti tunnettu tutkija, tutkimusmetodologian kehittäjä sekä tiedepolitiikan keskustelija.

Professoriliitto julkisti valinnan Communicatio Academica -tapahtumassa perjantaina Jyväskylässä. Vuoden Professorin palkintosumma on 20 000 euroa.

– Arvostamme professori Alasuutarin työn vaikuttavuutta, sanoo Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo.

– Hän on arvostettu opettaja, tunnustettu tutkija, taitava tutkimusmenetelmien kehittäjä ja ahkera kirjoittaja. Hän kantaa vastuunsa johtamisessa ja tiedehallinnossa sekä tieteellisissä asiantuntijatehtävissä. Hän ottaa aktiivisesti kantaa yliopiston ja yhteiskunnan ajankohtaisiin aiheisiin.

Pertti Alasuutari on tutkinut yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita. Kiinnostuksen kohteet ovat kattaneet ihmiselämän skaalat yksilöstä globaaliin.

Tampereen yliopiston väitöskirjapalkinnon vuonna 1990 saanut väitöskirja käsitteli alkoholikulttuuria.

Tutkimuskohteet ovat siirtyneet lähiöravintolatutkimuksesta muihin arkipäivän ilmiöihin kuten median käyttöön, mökkeilyyn ja suomalaiseen identiteettiin.

Viime aikoina Alasuutari on tutkinut vallan, yhteiskuntateorian, modernisaation ja globalisaation kysymyksiä.

Alasuutarin kirjoittamat tutkimusmenetelmäkirjat ovat käytössä useiden tieteenalojen tutkimusmetodologian perusteoksina. Alasuutarin Researching Culture: Qualitative Method and Cultural Studies on ilmestynyt yhteiskuntatieteiden metodologian huomattavimman kustantajan julkaisemana.

Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1993 julkaistu Laadullinen tutkimus on jo klassikko. Se on jokaisen laadullista tutkimusta tekevän perusteos.

Vuodesta 1997 sosiologian professorina Tampereen yliopistossa toiminut Alasuutari on tuottelias tutkija.

Hän on julkaissut 26 monografiaa tai toimitettua teosta, 46 tieteellistä journaaliartikkelia, 47 lukua tieteellisissä kirjoissa sekä 41 muuta julkaisua.

Alasuutarilla on vahva asema tutkimuksen kehittäjänä sekä uusien tutkijapolvien kouluttajana.

Hän on toiminut Tampereen yliopiston tutkijakoulun johtajana, dekaanina, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtajana, International School of Social Sciences -yksikön johtajana sekä sosiaalitieteiden valtakunnallisen tutkijakoulun johtajana.

Pertti Alasuutari on aktiivinen yliopisto- ja tiedepolitiikan keskustelija. Hän on kirjoittanut Aikalainen-lehteen suosittuja kolumneja. Alasuutarilla on oman alansa monia luottamustoimia: hän on muun muassa European Journal of Cultural Studies -lehden perustajatoimittaja, Westermarck-seuran puheenjohtaja 2008–2012 sekä Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Kaudella 2009–2013 Alasuutari toimi akatemiaprofessorina.

Alasuutari kaipaa lisää markkina-ajattelun kriitikoita

– Viimeiset vuosikymmenet taloustiede on ollut muotitiede, jonka ajatellaan ratkaisevan kaikki maailman asiat, toteaa sosiologian professori Pertti Alasuutari.

– Yhteiskuntatieteet ovat jääneet taloustieteen varjoon.

Mistä tämä sitten johtuu?

– Talouspolitiikassa keskiöön on noussut uusliberaali ajattelu. Ajatellaan, että markkinamekanismin kautta ratkotaan kaikenlaiset asiat.

Hän kuitenkin toteaa, että sokealla markkinauskolla on katastrofaalisia seurauksia. Alasuutari kaipaa julkiseen keskusteluun lisää markkinoistumisen kriitikoita.

Hän lisää, että yhteiskuntatieteet kyllä näkyvät julkisuudessa populaaritieteen eli kyselyiden, gallupien ja sen sellaisten muodossa.

– Tässä valossa yhteiskuntatieteet eivät varmaan koskaan ole olleet näin näkyvässä roolissa.

Esimerkkeinä mainittakoon Ylen arvokone ja Helsingin Sanomien ja Turun sosiologien tekemä luokkakone.

Alasuutari naurahtaa, että Hesarin luokkakone on aika kaukana tieteellisestä tutkimuksesta.

– Sehän on hupia. Pienellä vaivalla luokkakoneesta olisi saanut tehtyä vähemmän räväkän mutta kiinnostavan. Tämän leikin seurauksena nimittäin saadaan kerättyä kasaan mittava aineisto.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?