Lempäälän-Vesilahden Sanomat toteuttaa lähidemokratian nimissä pakkoliitosäänestyksen. Ohessa osallistumisohjeet.
Julkaisemme äänestyksen tulokset sekä nasevimmat kommentit lehdessä ja netissä. Lisäksi lähetämme tulokset ja kommentit suoraan hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle.
Lue tähän mennessä tulleet tekstarit täältä.
Siitä huolimatta, että Tampere ulkoistaa naapurikuntiin työvoimansa asumisen ja siihen liittyen terveyden- ja sosiaalihuollon, lasten koulutuksen, teiden ja vesihuollon rakentamisen sekä ylläpidon ja yleensä kaikki kustannukset, olen sitä mieltä, että ympäryskuntien täytyisi pysyä itsenäisinä, koska ne ovat kooltaan ihmisten mittaisia ja siksi hyviä asua. Lapsiperheiden vastaanottaminen aiheuttaa kunnalle jatkuvasti enemmän kustannuksia kuin ne tuovat verotuloja ja muuta tuottoa, mutta niin kauan kuin kunta toimii niin, että täällä tuntuu hyvältä asua, ei ole perusteltua syytä liittää tai liittyä suureen kuntaan.
Ymmärrän sen, että EU:sta tulee Suomeen kova paine itsehallinnollisen kuntarakenteen hävittämiseksi, sillä Pohjoismaat ovat tässä suhteessa kummajaisia. Brysselissä on vaikea ymmärtää kunnallista itsehallintoa, joka on paljon enemmän kuin joukko asukkaille tuotettuja palveluja. Kuntien tuottamina (rajallisessa määrin myös järjestäminä) palveluista ja muista toiminnoista syntyy kokonaisuus, joka on vaikutukseltaan enemmän kuin vain lueteltava joukko palveluita.
Tietyn palvelun tuottamisessa voidaan ja täytyy ottaa huomioon sen lisäävä tai vähentävä vaikutus muilla palveluilla aikaan saataviin vaikutuksiin tai niiden kustannuksiin. Yksittäisenä palveluna tarkasteltaessa jokin tapa voi näyttää edulliselta, mutta jonkun muun palvelun tai halutun vaikutuksen kannalta se toimiikin kokonaisuutta heikentävästi. Vastaavasti toisin päin jokin palvelu voi yksittäisesti tarkasteltuna olla kallis, mutta kokonaisuuden kannalta sen vaikutus voi olla moninkertaisesti edullisempi kuin toisella, esimerkiksi halvemmalla tavalla, tuotettuna.
Näiden asioiden hallittavuuden ja itsehallinnon toimivuuden kannalta Tampereen ympäryskunnat ovat sopivan kokoisia ja kuntalaiset kokevat, että niissä on niin hyvä asua, että he suostuvat maksamaan Tampereen työvoiman aiheuttamia kustannuksia.
Vahvana vaihtoehtona ehdotettua seudulliseen yhteistyöhön perustuvaa ”muka itsenäisten” kuntien itsehallintoa pidän hyvin arveluttavana. Mielestäni siinä hukkuu päättäjien ja virkamiesjohdon itsenäinen vastuu samoin kuin kuntalaisten suora vaikutus epämääräiseen yhdessä tekemisen tunteeseen. Mitä todennäköisimmin lopputulos olisi se, että valtion virkamiehet ilman demokraattisen päätöksenteon kontrollia ohjaisivat alueen kehitystä mieleisellään (käytännössä lobbarien mieleisellä) tavalla. Tämä vaihtoehto tyydyttäisi varmasti ”Brysseliä”, koska siinä häviäisi huomaamatta paikallinen itsehallinto.
Jos Suomen sitoumukset ”Brysseliin” vaativat niin, että meidän on pakko toteuttaa suurten kuntien ympärysten yhdistyminen, pidän siinä tapauksessa parempana vaihtoehtona Lempäälän, Vesilahden, Pirkkalan, Nokian, Ylöjärven ja Kangasalan vapaaehtoista liittymistä yhteen Tampereen kanssa. Sen lopputuloksena kunnallinen itsehallinto toimisi terveemmin ja itsenäisemmin kuin missään seutu- tai metropolimallissa.
Ei Bryssel mielestäni tätä vaadi, koska Euroopassahan kaikki suuretkin kaupungit (Bryssel, Pariisi, Berliini, Lontoo ym) yleensä koostuvat monista kunnista. Tosin siellä kuntien tehtävät ovat paljon suppeammat kuin Suomessa ja on jonkinlainen aluehallinto. Terveydenhuolto on usein vakuutuspohjainen. Mutta paikallista vaikuttamista pidetään tärkeänä ja siksi siellä kuntien määrä on hyvin suuri (Ranska perätin16000). Eli siellä on yleensä kolmetasoinen (valtio/alue/kunta) tai jopa neljätasoinen (valtio/osavaltio/alue/kunta) hallinto.