Viime eduskuntavaalien edellä kaikki puolueet todistivat, etteivät hyväksy kuntien pakkoliitoksia.
Hallituksen viime elokuussa hyväksymässä niin sanotussa rakennepaketissa kuitenkin kirjattiin yksimielisesti seuraavaa: ”Aluekehityksen kannalta keskeisten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyden, alueen elinvoiman turvaamisen ja palvelujen tehokkaan järjestämisen turvaamiseksi valmistellaan kuntarakennelain täydennys. Tällä lisätään perustuslain asettamien reunaehtojen mukaisesti kuntien yhdistymistä koskevaa valtioneuvoston toimivaltaa. (…) Toimivallan käyttö rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa kuntarakennelain tavoitteet eivät ole toteuttavissa vapaaehtoisesti.”
Suomen Kuvalehden saatua vihiä valmistellusta kuntarakennelain niin sanotusta pakkopykälästä, tuli ministeri Henna Virkkunen julkisuuteen 10. tammikuuta kertoen, että pykälän sanamuodosta on päästy sopuun.
Pakkomekanismi on selostettuna seuraava: Hallitus voi päättää kuntaliitoksista, vaikka valtuustot vastustaisivat liitoshanketta. Edellytyksenä on, että kuntarakennelakiin viime vuonna kirjatut kriteerit täyttyvät. Ja nehän täyttyvät, koska kriteerit on laadittu nimenomaan edistämään kehyskuntien liittämistä keskuskaupunkeihin.
Ainoa mahdollisuus vastustaa pakkoliitosta on alueellinen kansanäänestys. Siinä puolestaan keskuskaupunkien äänestäjien enemmyys ratkaisee lopputuloksen, vaikka kehyskuntien asukkaat olisivat sataprosenttisesti vastaan.
Moni on jo lohkaissut, että alueellinen kansanäänestys on sama asia kuin Suomi ja Neuvostoliitto olisivat vuonna 1939 äänestäneet siitä, liitetäänkö Suomi Neuvostoliittoon.
Miten on mahdollista, että länsimaista, pohjoismaista ja kansanvaltaista yhteiskuntaa kannattavat poliittiset päättäjät sokaistuneet niin, että ovat valmiita hyväksymään tällaisen ideologisen harhan?
Harhan, joka ei perustu tutkimukseen eikä kokemukseen. Pakkokeinoilla uhkaaminen ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Pakolla ei saa aikaan muuta kuin pelkkää pahaa. Pakolla luodaan ainoastaan kymmenien vuosien riita ja katkeruus. Lempääläisten on syytä olla tarkkana tässä asiassa.
Toivottavasti tämä kuntalain lisäyksen pakkopykälä ei sotke Tampereen seudulla meneillään olevaa nykyistä paremman yhteistyörakenteen etsintää. Parhaimmillaan tällä seudulla voisi syntyä malli, joka sopisi koko Suomeen. Vapaasti, neuvotellen ja sopien.
Juha Kuisma
Lempäälän kunnanvaltuuston pj (kesk.)
Juha kirjoittaa hyvin. Mutta itse uskon, että tämä pakkojuttu voidaan unohtaa. En ymmärrä, miksi se otettiin näin vakavasti estämään asiallista keskustelua itse asiasta. Se pakkohan ei ehtisi edes toteutua tämän hallituksen aikana vaikka joku yrittäisi. Kuten Juha lopussa viittaa, ei anneta sen pakon sotkea meidän omaa perusteellista työtä oikean mallin löytämiseksi.
Tällainen keino kait pitää laissa olla. Se vaan ei käytännössä voi astua voimaan. Joten jos unohdetaan hyvä lainsäädäntötyö ja katsotaan vain poliittista tilannetta eli käytetään poliittista tilannetajua, pykälän olisi voinut jättää pois tai peruuttaa yleisen marmatuksen estämiseksi. Olisi ollut ehkä tämäkin aika, mitä tähän marmatukseen on kulunut, käyttää tosiaan asiakeskusteluun.
Pääasia on tehdä Pirkanmaalle hyvä rakenne. Demokraattinen, yksinkertainen, selkeä. Tehdään se yhdessä.
Heska Korhonen
Ei marmatus ole täysin turhaa. Kyllähän tällainen pakkopykälä on ollut jo nykyisessäkin lainsäädännössä siinä tapauksessa että kunta ei pysty millään järjestämään palveluitaan. Nyt vaan ollaan sorvaamassa sellaista Lempäälän kaltaisille hyvinvoiville kunnille. Hallitus koko ajan viestittää, että ei sellaista aiota käyttää. Miksi sellainen säädös sitten tehdään, jos sitä ei aiota käyttää ? Hallituksen viesti on ristiriitainen ! Sitä paitsi sillä näyttää olevan paljon vastustusta myös hallituspuolueiden kuten vihreiden ja SDP:n piirissä. Uskollisin kokoomuksen tuki näyttää olevan vasemmistoliiton taholta, vaikka näyttää että tällä pakkopykälällä on melkoisesti vastustusta myös kokoomuksessa. Kokoomuksen kannattaisi vaihtaa kuntaministeri.